Varma kevään merkki, kun pajunoksat ilmestyvät meille. Tykkään metsästä ja luonnosta, oksia olen kantanut kotiin jo pienestä pitäen. Mikähän siinä on, että luontojutut viehättävät? Oksia ja risuja olen tavannut keräillä jo syksyn mittaan, mutta kuluneen kauden aikana jäi vain ajatuksen tasolle. Olemme opettaneet tytötkin ulkoilmaihmisiksi siinä määrin, kuin se on mahdollista (kyllähän heillä se luonne ja vapaa tahtokin on) eli ulkoillaan. Mies veikin tytöt eilen lähimetsään ja keräsivät ison sylillisen oksia. Innoissaan ja ylpeänä esittelivät saalistaan. Veteen en kyllä uskalla vielä laittaa mitään, ennen kuin aloitan allergialääkityksen – jos silloinkaan. Huonoja kokemuksia viimeisiltä parilta vuodelta.
Tuo uusi astiakaappimme on uskomattoman arvokas löytö. Ei rahallisesti, mutta muuten kyllä. Se on niin kaunis ja juuri sellainen aarre, mitä olen etsinyt. Vanhat kalusteet sopivat muutenkin niin hyvin tämän talon luonteeseen, etten osaa juuri nyt muunlaista kuvitellakaan.
Mukavaa hiihtolomaviikkoa niille, joilla se on nyt meneillään! Itse toivun vielä viime viikon kuumeilusta ja eilisen päivän bonuksesta eli inhottavasta migreenikohtauksesta. Eskarilainen on lomalla tämän viikon, eli toivottavasti huomenna päästään jo tekemään jotain kivaa.
Näyttääpäs kivoilta nuo oksat, pitää ehkä itsekin lähtä jo katselemaan noita metsiä, josko niistä löytyis kotia kannettavaa 😀
Eikös näytäkin? 🙂 Nämä eivät ole edes käyneet niin pahasti allergisoimaan, kun ovat kuivuneet ulkona jo jonkin aikaa. Vielä kun paistaisi aurinko, niin tulisi kiva metsäretki lasten kanssa. 😀
Teidän koti on kuin suoraan sisustuslehdistä. 🙂
Kiitos Minttu. 🙂
Ihanan näköstä!
Kiitos Suvi Tuuli.
Oksia, oksia pitäisi minunkin käydä keräämässä! En oikein tiedä mitähän oksia sitä laittais!! Ei vielä pajunkissoja kuitenkaan!
Käy ihmeessä, meidän lapset tykkäsivät tosi kovin kun saivat itsekin kerätä "omankokoisia". 🙂 Pajunkissojen aika ei vielä ole, mutta katsoin kalenterista, että pääsiäinen on jo reilun kuukauden päästä.