Viikko on hujahtanut taas vauhdilla ja pysähdyin hetkeksi selaamaan tällä viikolla otettuja valokuvia. Huomaan, että rakas harrastus on jäänyt muiden kiireiden jalkoihin. Elämä on mullistunut joiltain osin vuodessa todella paljon. Olen valmistunut ja saanut töitä hetkeksi, olemme muuttaneet aivan uudelle alueelle ja esikoisemme saa pian esikoulun päätökseen. Viikot menevät ihan silmissä ja mietin, onko muutto uuteen kotiin tuonut todella niin paljon muutoksia elämään, että elo tuntuu aivan erilaiselta?
Olen miettinyt viime aikoina paljon onnellisuutta ja sitä, mitä elämä on. Mitä haluan elämältä? Mitä haluaisin saavuttaa ja mitä haaveita minulla on. Elämä tuntuu nyt jollain tapaa syvemmältä ja on aikaa keskittyä ihan perusarkeen ja iltoihin, kun opiskelut ovat ohitse ja lapsetkin ovat samalla kasvaneet hurjasti. Tyttö oppi eilen ajamaan polkupyörällä ilman apurenkaita ja oli itsestään niin ylpeä ja ihmetteli, miten se kaikki voi tapahtua vain yhdessä päivässä. Ylpeitä olimme myös me vanhemmat. Miten kallis lahja lapsi onkaan. Ja se onni on kohdannut meitä vielä kahdesti.
Perhe on ollut vahvasti mielessä, sillä saimme vieraita kotipuolestakin. Meidän molempien perheet ja sukulaiset ovat toisella puolella Suomea ja näemme harvoin. Perhettä voi pitää itsestään selvyytenä, mutta harvat tapaamiset saavat aina pohtimaan asioita syvällisemmin. Muistot muuttuvat ajan myötä ja usein niistä jää mieleen vain palasia. Niitä, mitkä ovat koskettaneet syvimmiten. Minulle perhe on tärkeä. Ehkä tärkeämpi, mitä ymmärränkään.
Äidilläni on pettämätön tyyli. Sain tämän uskomattoman kauniin kimpun äidiltä ja kuinka nätisti se koristaakaan kotia vanhan lipaston päällä. Samalla se muistuttaa, että meillä on tärkeitä ihmisiä elämässä vaikka se ei arjessa oikeastaan näy. Olen kiitollinen pienistä asioista, vaikka joskus hektisen arjen keskellä muistaminen on vaikeampaa. Täytyy vain muistaa ottaa itselleen hetki ja nauttia pienistäkin iloista. Elämä on rikkautta, kun antaa itselleen mahdollisuuden.
Rauhallista sunnuntaita!
Erittäin tärkeitä pieniä ajatuksia! Moni tärkeä asia unohtuu näissä ruuhkavuosissa, mutta tärkeää välillä pysähtyä miettimään! Nähdäänkö me viikon päästä?
Näinhän se on. Toivottavasti nähdään, yksin olen tulossa tälläkin kertaa. 🙂
kivaa! En meinaa malttaa odottaa!
Jee, ei enää montaa päivää. 🙂