Pienet asiat, yksityiskohdat viehättävät minua. Joskus jopa liikaakin, sillä se on näkynyt turhana tavaramääränä kodissa. Monet lukijani tietävät, että meillä on ollut kotona vuosia kestävä turhan tavaran karsimisprojekti, jossa tavoittelen melkein täydellisyyttä. Omaan tyyliin tietenkin. Karsimisvaiheen ollessa aivan lopuillaan on hyvä pysähtyä miettimään, miksi juuri minä teen tätä ja mikä on päämääräni. Tietysti näitä asioita on hyvä pohtia joka vaiheessa ja erityisesti siinä alussa, kun projektia on laittamassa käyntiin. Jos tavaramäärä on kotona suuri, suosin itse projektia ettei lannistu alkumetreillä. Toisille listojen tekeminen auttaa (itse kuulun tähän ryhmään) ja toisille vain konkreettinen tekeminen tuottaa tulosta. Aivan yksioikoista tämä ei ole, sillä oman mielen kanssa saa myös tehdä töitä.
Omassa kodissani vallitsi hallittu kaaos nelisen vuotta sitten ja homma lähti liikkeelle siitä, että halusimme yksinkertaisesti selkeyttää kodin tyyliä. Oma maku on jalostunut vuosien myötä, mutta siellä se on samana pysynyt koko ajan. Tyylini mukailee pukeutumistani eli klassisen modernia, ajatonta ja selkeää. Musta, valkoinen ja maanläheiset sävyt ovat minun juttuni. Kirkkaita värejä en ole koskaan oppinut ottamaan osaksi elämää ja kaikista kokeiluista huolimatta ne eivät koskaan näytä kivalta meillä. Jonkun toisen luona kyllä, mutta ei meillä. Tämä on ollut hurjan tärkeä juttu havaita, sillä yrityksistä huolimatta on turhaa tuoda kotiin tai elämään sellaista, mikä ei tunnu luontevalta. Vaikka pidän modernisuudesta, niin koti ei tunnu kodilta ellei siellä ole jotain vanhaa. Joko perittyä tai itse hankittua. Mistä kodin tyyli sitten muodostuu, niin pikkuhiljaa se on rakentunut ja uskompa, että aina se elää ajassa. Miten kodin tyyliä on sitten selkeytetty ja mistä tietää, mikä on ylimääräistä kaiken keskellä?
Nyt päästään siihen apukeinoon, jota rakastan itse kaikkein eniten: listoihin. Pikkutytöstä saakka olen kirjoitellut listoja ranskalaisin viivoin, leikellyt kuvia lehdistä ja tehnyt kollaaseja. Tekniikan kehittymisen myötä kollaasien teko onnistuu nykypäivänä vallan mainiosti kannettavalla tai vaikka tabletilla älypuhelimista puhumattakaan! Periaatteena on kuitenkin se, että tieto kootaan yhteen paikkaan ja sitä on helpompi soveltaa, kun on kaikki materiaali käytettävissä yhdessä paikassa. Te lukijat tunnette minut parhaiten kuvakollaaseista, joita alkaa ilmestyä aina joulun ja kevään lähestyessä. Joskus jopa muulloinkin. Kuvakollaasit on minun tapani jäsennellä ajatuksia ja tehdä suunnitelmia ihan kaikkien asioiden suhteen.
Olen hyvin ajattelevainen ihminen ja koska päähän pälkähtelee koko ajan ajatuksia, on suorastaan pakko olla jokin paikka, mihin niitä laittaa ylös. Yksin kansio ei riitä kokoamaan kaikkia kuvia ja juttuja, vaan teen niistä kollaaseja ja alikansioita joista sitten muodostuu pieniä kokonaisuuksia. Kodin laittaminen kuten remontitkin on suunniteltu yhdeksi projektiksi ja osaprojekteiksi, sillä eihän siitä mitään muuten olisi tullut. Osaprojektejahan tässä on vielä edessä lisääkin ja budjetointi olisi mahdotonta ilman tarkkaa jäsentelyä. Myös kodin sisustamiseen ja laittamiseen on täytynyt tehdä listoja, jotta saataisiin parempaa kokonaisukuvaa tulevista hankinnoista ja ylijäävästä tavarasta. Suurelta työltähän tämä kuulostaa, mutta itseäni auttaa todella paljon kaiken suunnitteleminen ja se, että tietää miten asioiden pitäisi mennä. Eihän ne aina tietenkään mene ja tässä tapauksessa on todella käynyt niin, ettei mikään oikein ole mennyt odotusten mukaisesti. Kuitenkin asioiden pohtiminen ja jäsenteleminen auttaa ja rauhoittaa mieltä, sillä tietää mihin keskittyä. Seuraavaksi alkaakin sitten eteisen säilytysjärjestelmän piirtäminen ja suunnittelu, sen tahtoisin saada alta pois ennen pakkasten alkua.
Aurinkoista syysviikkoa!
