Sateen ropina ei haittaa, sillä mikään ei vedä vertoja tummuville heinäkuun illoille. Hitaasti hämärtyville, hennon lämpimille, pitkille tunneille, kypsän kesän ajanjaksolla. Joka vuosi suurinpiirtein heinäkuun puolen välin pakeilla tapaan ottaa lyhdyt käyttöön ja eräänlainen lähtölaskenta syksyyn voi alkaa. Vaaleassa kodissa lyhdyissä lepattavat liekit luovat pehmeän valon. Tunnelma on rento ja kodissa lämmin henki on melkein käsinkosketeltavaa. Tämä on upea ajanjakso vuodessa!
Rakastan kuparin sävyisiä lyhtyjä, jotka sopivat tyylinsä puolesta myös meille. Tunnelma on aivan omanlaisensa katseen kiinnittyessä niihin. Vaaleaksi remontoidussa vanhassa talossa yksityiskohdat saavat näkyä.
En voi itselleni mitään, mutta päädyimme taas vaihtamaan järjestystä. Alunperin mieheni piti vanhaan sohvan paikkaa ja järjestystä toimivampana ja käytännössä se taitaa näin ollakin. Television katselumatka oli melkoinen ja tv:n eteen jäi tyhjä tila, mistä kuljemme ulos. Terassin käyttö on nyt helpompaa, kun sohva rajaa kulkua. Uusi näkymä on tällainen ja pidän siitä todella paljon!
Iittalan Vakka – laatikot istuvat täydellisesti portaiden alle! Säilytän siellä milloin mitäkin, tällä hetkellä aikakausilehtiä. Portaiden alus saa olla väljästi käytössä, mutta tyhjänä sitä on vaikea pitää. Aina sinne tuppaa jotain eksymään, joten miksei vaikkapa pari kaunista laatikkoa?
Hyvää viikonloppua!
Ihana tuo iso kuparinen lyhty! Syksyn tullen pitänee metsästää vastaavanlainen omaanikin kotiin.
Kiitos Anu!
Kaunista kerrassaan!