Ette arvaakaan. Vuosien järjestelyn jälkeen en ole vieläkään tyytyväinen siihen määrään, mikä meillä on kotona (ja tuntuu pysyvän). Vaikka pääsääntöisesti meillä on melko siistiä ja vähän esineitä esillä, niin joskus homma kuitenkin tuntuu karkaavan käsistä.
Yksi isoimpia tekijöitä meidän perheessä on vaatteet. Vuoden varrella on kausia, jolloin tavarat pysyvät paikoillaan ja varastoidut kamppeet eivät hyppää esille. Niin ihanaa kuin vuodenaikojen vaihtelu onkin, niin se tuo oman sysäyksen kaiken myllerrykselle.
Eteinen tuntuu olevan kuulopuheiden perusteella yksi kodin haastavimpia paikkoja pitää järjestyksessä. Voin todeta, että kaikista siisteistä kuvista huolimatta ei se meilläkään aina näytä yhtä järjestellyltä. Lapsilla on uskomattoman luonteva taito heitellä kaikki ulkovaatteet ja lisukkeet ympäri tilaa. Ulkoeteinen täyttyy yleensä kengistä, varsinainen kaappien edusta ulkovaatteista, hansikkaat ja hatut lentelevät joskus vessaan asti. Koulureput saattavat lojua missä vain, mutta useimmiten ne pysyvät eteisen ja keittiön välillä.
Mikä tässä hommassa sitten mättää? Säilytystila on suunniteltu niin, että kaapeissa on laatikoita, hyllyjä ja kenkäpaikkoja paljon (ainakin tilaan nähden). Hatut, sormikkaat, huivit ja muut asusteet mahtuvat laatikoihin. Olen testannut. Monesti.
Miksi kengät eivät ohjaudu kaappiin?
Luultavasti opittujen tapojen takia. Lapset ottavat sisään tullessaan ensimmäiseksi kengät pois. Yleensä tämä tapahtuu kiireellä. Käsissä on tavaraa ja ne pitää saada laskettua tasolle. Kengät jalassa ei saisi kävellä sisällä. Siispä ulkoeteinen, sinne ne yleensä jäävät. Toisaalta, jos on todella kurainen tai kostea sää, niin se on oikea paikka.
Miksi takit eivät päädy kaappiin?
Tässä yhdistyy laiskuus ja huono suunnittelu (tai asennus). Vaatetanko ainakin pyrittiin laittamaan niin, että lapset yltävät siihen. Vierestä voi myös ottaa jakkaran, jos ei kunnolla yllä. Toisaalta toisen lapsen kohdalla kyse on enemmänkin viitsimisestä. Sen voi päätellä siitä, että oikeastaan mikään ei mene oikealle paikalle. Kovinkaan usein, kokemukseni mukaan. Kun reppu rojahtaa lattialle, on todella helppo liu’uttaa takki siihen päälle. Jos vaikka kohta lähtee kaverille. Tai hakemaan postia. Tai jostain muusta yllättävästä syystä, jolloin takkia on turha ripustaa kaappiin.
Miksi pipo tai toinen hanska on useammin kuin kolme viidestä hävinnyt?
Tämä on aivan oikeasti minulle mysteeri. Kun vanhin tyttäremme aloitti koulun, alkoi hanskoja hävitä. Kalliita, laadukkaita joka sään kestäviä. Näitä ehti hävitä peräti seitsemän paria, kunnes aloin miettiä niiden ompelemista takkiin kiinni. Jotenkin tämä ehdotus ja uusien, murto-osan maksaneiden hanskojen ostaminen auttoi. Hanskat alkoivat hävitä vain meille kotiin. Se on jotenkin omituista, että on selkeät paikat tavaroille ja silti ne tekevät katoamistemppuja. Hyviä löytöpaikkoja ovat: vessanlattia, laukun alta, taskut ja satunnaiset väärään paikkoihin laittamiset. Pariin kertaan olen mennyt kouluunkin etsimään kadonneita vaatteita ja se vasta olikin hieman hämmentävää. Koululla oli pyykkikoreja täynnä vaatteita, useimmat nimettömiä. Laadukkaita ja hieman hinnaakkaampia ulkoiluvaatteita, uudenveroisia. Ei nimiä tai käytönjälkiä. Paljon sisävaatteita, asusteita, aivan kaikenlaista. Toisaalta huomasin, että pelkästään etunimi ja sukunimen eka kirjain ei riitä. Samannimisiä on melkoisesti. Onneksi älysin tilata tämän kokemuksen jälkeen melko pian nimitarroja. Jotenkin olin kuvitellut, että nimikoiminen jää päiväkotiaikaan. Pieni vinkki: koulun alkamisen jälkeen sen merkitys vasta korostuukin!
Miksi omista tavaroista huolehtiminen on toisinaan vaikeaa?
Tämä koskee kyllä ehkä enemmän aikuisia, kuin lapsia. Ajattelen asian niin, että kun lapsi riisuu ulkovaatteensa, hänen ajatuksensa ovat jo seuraavassa asiassa. Hirveä nälkä, läksyt painaa päälle, illalla harrastukset, kuka kaveri pääsee kohta leikkimään? Aikuiset tulevat kotiin aivan yhtä kiireellä ja ajatukset kodin askareissa tai jossain muussa ei ehkä tule ajatelleeksi, mihin laskee avaimet tai postin. Kun asiat on järjestetty hyvin ja kaikelle löytyy paikkansa, on helpompi pitää siisteyttä yllä. Jos säilytystilat ovat onnettoman pienet tai eivät muuten vastaa tarpeita, niin ei ole ihmekään jos epäjärjestys ottaa vallan. On itsestään selvää, että jokaiselle säilytysjärjestelmälle ja -kaapille on rajoituksensa. Laatikostoon mahtuu vain tietty rajallinen määrä tavaraa.
Eteinen on melko hyvin käytetty hyödyksi tilan suhteen, vaikka väljyyttäkin löytyy. Kaappien paikka olisi vaatinut mittatilaustyötä, jos koko tilan olisi halunnut käyttää hyödyksi. Päädyimme kuitenkin edullisempaan ratkaisuun, sillä se sopi meidän tarpeisiin riittävän hyvin. Oletuksena on, että tämän kokoisessa kodissa ei asu kovin paljon suurempi perhe, joten meidän kaikkien neljän vaatteet luultavasti mahtuvat kaappiin. Ylähyllyille mahtuu suurin osa talvivaatteista, joten laatikot jäävät käyttötavaroille. Eteisen pieni sivupöytä on sopiva laskutila käsilaukulle, avaimille tai postille. Hyllylle saisi suuremman laatikon ja sinnekin vaikka mitä. Itse emme koe tällä hetkellä sille tarvetta.
Eteisen järjestys on siis turvattu, mutta en ottanut tässä huomioon harrastuksia. Hiihto-, laskettelu- ja luisteluvälineet säilytetään varastossa, joka tarjoaa todella hyvät puitteet. Varasto on tosin tällä hetkellä enemmän remonttikäytössä, mutta teoriassa viiden neliön lisätila tulee tarpeeseen. Kukapa ei lisäneliöille keksisi käyttöä?
