Meidän vuosi 2021 alkoi aivan uuden elämänvaiheen alkaessa. Pitkään haaveena ollut lemmikki, pieni koiranpentu muutti meille vuoden ensimmäisenä päivänä. Pohdimme monenlaisia vaihtoehtoja ja rotuna Coton vaikutti sellaiselta, mikä sopii meille parhaiten. Seurakoira, mikä ei allergisoi. Koira, joka on pienikokoinen, mutta soveltuu myös ulkoilukaveriksi.
Tältä tytöltä ei luonnetta puutu ja hän on hyvin älykäs. Pennun taidot karttuvat päivä päivältä ja siinä sivussa on tullut itsekin opittua paljon, erityisestä omasta itsestään.
Pieni pentu näyttää söpöltä ja sitä onkin – täytyy vain muistaa, että pentu tarvitsee rajat ja rakkautta, aivan kuin lapsikin. Koiran kasvatus kaipaa tosin muunlaista oppia ja kasvua, joita meistä jokainen tuo omalla panostuksellaan. Leikkisä koiranpentu myös riehaantuu helposti, mitä voikin olla hiukan haasteellisempi hillitä hetkessä. Meidän perhe on saanut rauhassa tutustua pentuun, mutta pikkuhiljaa täytyy opettaa koiraa olemaan myös itsekseen. Tässä auttaa paljon se, että koira osaa rauhoittua myös itse nukkumaan sekä hakeutua leikkimään tai nakertamaan luuta itsekseen.
Sisustus uusiksi – vai?
Moni on varoitellut, että koirakodissa ei voi olla mitään ja kaikki täytyy piilottaa. Se on osin totta. Pentu ei ymmärrä, mihin kaikkeen se ei saa koskea jo oman turvallisuuden vuoksi. Siksi meidän tehtävä on luoda alkuun turvallinen ympäristö, jossa opetella uuden kodin tavoille. Satun nyt kuitenkin olemaan hieman pikkumainen, joten teimme kompromissin ja ostimme olohuoneeseen edullisen, muutaman kympin maton. Se on mahdollista, kun allergiakausi ei ole vielä alkanut. Muutoin meillä täytyy olla allergiakotiin sopivat matot, villamatot jne. ei tule kuulonkaan. Muutamat pissat (tai no ehkä useammatkin) on tähän matolle päässeet tulemaan, mutta pitkällä harjoittelulla se ei ole päivittäistä enää. Pissa-alustat ovatkin hyvässä käytössä ja muutaman viikon harjoittelun jälkeen sopivat paikat ovat löytyneet. Edelleen pissoja täytyy siivota, mutta tässä vaiheessa se kuuluu asiaan. Ulkoilusta tyttö tykkää, mutta nämä kurakelit ovat tietysti ikäviä. Kaikki kepit ja muut koiratuttavuudet ovat kuitenkin niin mahtavia, että kyllä tuolla viitsii vähän kävellä.
