Sunnuntai alkaa painua iltaan ja meilläkin valmistaudutaan jo pikkuhiljaa alkavaan viikkoon. Mukavissa merkeissä se alkaakin, jos suunnitelmat pitävät kutinsa. Viikonloppu on hujahtanut taas aivan liian nopeasti – ihan silmissä, niin kuin joillain on tapana sanoa. Halusin esitellä teille vielä yhden kivan jutun olohuoneesta, ennen kuin siirryn ihan toisiin aiheisiin. Hetkeksi ainakin.
Gladiolus on kaunis kasvi, jota olen havitellut kotiin jo pitkään. Saatavuus ja hinta on tullut hiukan kuluttajaa vastaan minun kulmillani, joten olen näitä ostanut harvemmin. Huomasin kesän aikana, että kukkaa on ollut paljon saatavilla ja hyvillä tarjouksissa, joten näitäpä on tullut hankittua useamman kerran. Ostin näitä myös vanhaan Vantaan kotiimme ja ah, miten ihanat muistot tulvahtivat mieleeni vanhoja kuvia katsellessa. On niin haikeaa ja mietin välillä, mitähän vanhalle kodillemme mahtaa kuulua. Viihdyn hyvin tietysti myös uudessa kodissa, mutta nuoren ikäni mittapuussa pitkä ajanjakso edellisessä kodissa ei ole ihan niin vain unohdettavissa. Siis siinä mielessä, että olen erittäin kotikeskeinen ihminen ja viihdyn parhaiten omassa kodissa. Hetkinen siis taitaa mennä, että tämä koti niin sanotusti avautuu minulle. Uskoisin, että tulossa oleva kallis remontti vaikuttaa myös olennaisesti minuun, sillä koti on osittain ”pilalla” jos näin voi sanoa. Aika rankkoja ajatuksia se herättää, mutta toistaiseksi katsotaan kaikkea niin positiivisesti, kuin voi vain katsoa. Juuri siksi olenkin niin onnellinen tästä blogista, sillä se on kauniisti kerännyt kuvallisia muistoja kodistamme ja voin palata niihin kertomusten ja ajatusten kera täällä blogissa – milloin vain. Toki kuvia on kymmeniä tuhansia koneella ja muualla tallessa, mutta täällä blogissa ne on niin helposti saatavilla parhaiden palojen kera. Elämä menee eteenpäin, mutta silti sitä haluaa toisinaan palata ajassa taaksepäin. Huomaan, että olen pikkuhiljaa mennyt blogin kanssa pintaa syvemmälle ja tuonut itsestäni enemmän esille, kuin alunperin suunnittelin. Tuntuu, että blogiin on kasvanut siinä mielessä, että sille antaa hyvin paljon aikaansa ja toisinaan hengähtää hetkisen. Toisaalta myös uuden kodin myötä olen kokenut tarvetta kertoa hieman pintaa syvemmälle, jotta te upeat lukijani saisitte hieman enemmän kokonaiskuvaa tietyistä päätöksistä, joita liittyy esimerkiksi remonttiin. Ei ole tarkoitus tehdä blogista negatiivista paikkaa, vaan kertoa tietyistä asioista avoimesti, mutta kuitenkin koittaa säilyttää positiivisuus ja realistisuus. Tiedän, että moni perhe kamppailee samantyylisten asioiden parissa ja elää vielä ikävimmissä tilanteissa. Juuri siksi on hienoa, että voin kertoa teille pikkuhiljaa tilanteestamme ja samalla toivon, että siellä ruudun toisella puolella joku saa voimaa ja uskoa jaksaa eteenpäin. Ei sitä tiedä, mikä pommi meitä vielä odottaa, mutta yritän pysyä toiveikkaana. Ja samalla toivon paljon tsemppiä muille vaikeissa tilanteissa kamppaileville!
Siinäpä se tuli. Sunnuntain vuodatus.
Rentouttavaa iltaa ja energiaa alkavaan viikkoon!
Vuodatukset helpottavat ja joskus ne ovat vain saatava ulos! Ihana blogi sinulla ja innolla aina seurailen postauksiasi 🙂
Se on totta, rohkaistuin nyt kertomaan avoimesti – ei se voi tästä pahentua. Ihanasti sanottu, kiitos! Ja kuin myös, blogisi on yksi suosikkini! <3
Kuulostaa kurjalta tuo teidän tilanne. Onko siis löytynyt kosteutta tai jotain muita isompia ongelmia? Toivottavasti ette joudu purkamaan jo kauniisti remontoituja tiloja.
Meillä havaittiin kosteutta seinässä ja lattiassa (olohuoneessa) vuosi sitten noin 1,5 viikkoa ennen kuin meidän piti alunperin muuttaa. Tämä oli ihan hirveä shokki ja pahinta oli se, että meiltä oli irtisanottu jo vuokrakoti ja uusia asukas oli muuttamassa. Tämä kosteus ja home tuli sitten esille ihan tosissaan kun rakenteita jouduttiin avaamaan ja tutkimuksissa kävi ilmi, että kotimme alapohjassa on hometta ja ollut jossain vaiheessa erittäin pahakin tilanne. Tutkimukset ovat vielä osin kesken ja korjaustöitä varten on aloitettu jo suunnittelu. Paremmalta kuitenkin näyttää jo ja tilanne on avautunut paremmin. Aika kauhea tilanne oli kuitenkin viime syksynä, kun jouduimme odottelemaan tutkimuksia usean kuukauden ajan ja kaikki mahdolliset kauhukuvat elivät mielissä. Tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin siltä, että kaikki voidaan korjata ja tilanne ei ole paha esim. siinä mielessä, että sisäilma ei sisällä homeita tms. eli saimme remontoida sisäpinnat loppuun ja niitä ei pitäisi enää olla tarve avata. On täällä paljastunut kaikkea ja vaikka kirjan voisi kirjoittaa. Itse asiassa mietinkin jo että missä vaiheessa avaudun vielä tänne epätoivon hetkellä. 😉
Tulen varmasti kertoilemaan vielä jatkossa miten tilanne etenee ja mm. remonttipäätöksiin liittyen tämä oli yksi syy, miksemme voineetkaan tehdä terassia vielä tänä kesänä. Turhaa marinaa toisaalta, mutta pahimmalta on tuntunut se, että koti ei olisikaan terve ja turvallinen paikka lapsille. Jossain vaiheessa epätietoisuus oli tehdä hulluksi.
Nämä kukat ovat ihania ja näyttäviä.
Mukavaa alkavaa viikkoa 🙂
Niin on, etenkin valkoisena. Mukavaa viikon alkua myös sinulle! 🙂
Voimia teille korjaustöiden ja remontin kanssa! Ja energistä viikkoa myös sinne! Sinulla on kaunis ja inspiroiva blogi, jota olen jo pitkään seurannut. 🙂
Kiitos Venla, sellanen tunne että myrskyn edellä vielä ennen kun homma alkaa. Ihanasti sanottu, mukava kuulla että olet viihtynyt juttujeni parissa. Toivottavasti vielä jatkossakin. 🙂
En pystynyt kommentoimaan tuonne vastauksesi alle, joten kirjoitan tähän. Kiitos kun selvensit asiaa, varmasti vaikea juttu puhua näin julkisesti blogissa, mutta uskon, että monelle se tuo tosi paljon rohkaisua, ette ole ainoita tuossa tilanteessa. Onneksi nyt näyttää valoisammalta, vaikka paljonhan työtä teillä on edessä, voimia siihen! Sulla on niin upea tyyli sisustaa, kirjoittaa ja kuvata, kiitos tästä blogista. 🙂
Kiitos Suvi kommentistasi, kauniisti kirjoitettu ja ilahduttava kuulla että blogista on iloa. 🙂 Tämä pohjan tilalle toivottavasti selviää pian, sillä epätietoisuus on kamalaa. Se on ehkä yksi syy, miksi uskaltauduin myös kertomaan tilanteestamme vaikka ei se kovin kehuttava ole. Kiitokset kuuluvat myös teille ihanille lukijoille, olette tsemppanneet ja tuoneet omalla osaltanne valoa tilanteeseen! 🙂