Aikainen herätys, lapset valmiiksi, aamurutiinit ja ulos kotiovesta. Matka työpaikalle on lyhyt, vaikka asun pääkaupunkiseudulla. Oman käsitykseni mukaan lyhyt matka on alle vartin, sopiva noin puoli tuntia ja keskiverto kolme varttia. Sitä en halua ylittää tai hyvinvointi ja jaksaminen alkaa selvästi mennä alemmalle käyrälle. Mitä hyvinvointi oikeastaan on? Miten ja mitkä asiat koemme tärkeinä? Mitkä seikat vaikuttavat fiilikseemme, olotilaan ja fyysiseen hyvinvointiin – henkistä puolta unohtamatta.
Elämme hetkessä, vai elämmekö? Minusta tuntuu välillä, että valloilla elää käsitys arjen kiireellisyydestä. Siitä kiireestä, mikä piinaa meitä työpaikoilla ja erityisesti silloin kun yritämme minimoida ajankäytön työmatkaan. Työpaikallani on herätty erityisesti kiireen tuntuun ja siihen, miten se vaikuttaa ihmisiin. Ulkopuolisen silmissä työpaikalla vallitsee hillitön juoksu aikaa vastaan. Säntäilemme pienten suurien tehtävien perässä ja osa ihmisistä kokee, että asioiden saattaminen loppuun kärsii tämän vuoksi. Aikaa on rajallinen määrä ja sitä ei voi ostaa. Aiheutammeko itse kiireen tunnun vai viekö multi-tasking meitä perässämme? Jos tuntee jatkuvaa painetta, ettei ehdi tehdä mitään kunnolla, on ehkä aika pysähtyä hetkeksi pohtimaan syitä. Nykypäivänä työelämä on vaativaa ja samaan aikaan on selviydyttävä monesta asiasta kaikilla elämänalueilla. Ei se ole ihmekään, jos joskus kokee riittämättömyyden tunnetta.
Rakastan rutiineja ja listojen tekemistä. Mikään ei helpota arkea ja kiirettä niin paljon, kuin ennalta suunnitellut asiat eli listat sekä tutut päivän rutiinit. Jos totta puhutaan, niin ”aamurutiinit” alkavat jo oikeastaan edellisenä iltana (eikö kuulostakin hassulta?). Niin se kuitenkin on, että katson aina seuraavan päivän asun valmiiksi, päästä varpaisiin. Kaikki yksityiskohdat ovat harkittu ja suunniteltu etukäteen. Aamulla kaikki sujuu helposti, kun olen miettinyt kaiken ennalta. Meikki ja hiukset ovat myös aina samat, joten niitä ei oikeastaan tarvitse sen enempää suunnitella.
Aamukahvi on aina samanlainen. Se on tummapaahtoista italialaista Pausaa hasselpähkinämaidon kanssa. Aamiaista en syö juuri koskaan kotona. Siis arkisin. Viikonloput ovat sitten asia erikseen. Luen digitaalista Hesaria joka aamu. Se on kuin päivän avaus. Ilman Hesarin selailua en pääse kunnolla käyntiin. Ja mikään ei suututa niin paljon, kuin se ettei lehdestä löydy yhtään puhuttelevaa artikkelia. Se on jo harvinaista, mutta joskus sitäkin sattuu.
Niin hyvä asia kuin ennalta suunnittelu ja tutut runiinit ovat, on myös taito osata elää hetkessä. Se tuntuu olevan yksi kallisarvoisin haaste elämässä. Toistamme tuttua kaavaa, koska se on helppoa ja turvallista. Jos jokin menee vikaan aamuruuhkassa, saattaa ahdistus vallata mielen tai vähintäänkin ärsyyntyminen. Muutoksiin sopeutuminen ja itselleen anteeksi antaminen ovat tärkeitä asioita, joita harjoittelen päivittäin. Sitä, ettei aina tarvitse olla täydellinen. Että kelpaan myös tällaisena, kuin olen. Joskus väsyneenä tai jonkin asian unohtaneena (vaikka sitten se, että lapselle piti hakea ne perhanan Niken mustavalkoiset lenkkarit, kun Reebokit eivät käy).
Yksi merkittävä seikka hyvinvoinnin suhteen, on perheessä ja läheisissä ihmisissä. Puoliso, lapset, vanhemmat, sisarukset, ystävät ja muut ihmiset arjessamme vaikuttavat paljon siihen, miten voimme. Onko meillä yhtään läheistä suhdetta, elämmekö onnellisessa suhteessa ja onko asiat hyvin myös työpaikalla. Työssä jaksamisen yksi edellytys on turvallinen ilmapiiri työpaikalla sekä toimivat ihmissuhteet. Kiusaaminen, syrjintä ja ikävät toimintatavat vaikuttavat hyvin paljon jaksamiseen työssä. Niiden negatiivinen vaikutus voi ulottua myös kotiin asti, jos tilanne on jatkuva eikä ratkaisua löydy. Samalla tavalla piinaava ilmapiiri kotona voi vaikuttaa työssä jaksamiseen. Ne ovat asioita, joista ei ole aina rohkeutta puhua. Ikävän tilanteen jatkuessa kannattaa pysähtyä pohtimaan, onko se kuitenkaan sen arvoista. Työpaikalla täytyisi käsitellä kuitenkin vain työasioita, henkilökohtaisuuksiin meneminen tekee siitä rankempaa. Onko parempi olla oikeassa vai onnellinen? Yritän opettaa myös lapsiamme ajattelemaan asioita monelta kantilta, sillä asioilla on aina useampi puoli. Useimmiten voit valita, mitkä taistelut haluat käydä. Haluatko olla oikeassa vai olla onnellinen? Uskokaa tai älkää, meillä on kotona usein tilanteita, joissa lapsille kehkeytyy kinasteluita joita on lähes mahdoton lopettaa tai saada ratkaisua. Silloin kysyn, haluatko olla oikeassa vai onnellinen? Lähes poikkeuksetta tilanne ratkeaa niin, että lapsi haluaa olla onnellinen. Tässä kohtaa siis ei ole voittajaa tai häviäjää, vaan kaksi onnellista nassikkaa.
Unen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Loppujen lopuksi mikään työmäärä tai asennoituminen ei auta, ellei unta ja lepoa saa riittävästi. Olemme mieheni kanssa kokeneet tämän kantapään kautta. Päätimme nimittäin lisätä vuorokauteen tunteja niin, että aloimme herätä jo ennen kuutta. Silloin työpäivä alkaa aikaisemmin ja ehdin esimerkiksi laittaa tiskejä ja siivota ennen työpäivää. Ilta pysyi pitkänä ja jossain vaiheessa huomasin, että levon määrää täytyy lisätä. Onneksi tilanne ei jatkunut pitkään ja univaikeuksia ei tullut. Se oli kuitenkin opetus, ettei kynttilää kannata polttaa molemmista päistä. Kirjaimellisesti.
