Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille! Täällä se on alkanut työn merkeissä, onneksi sattuu loppiainen viikonlopun perään, niin saa hiukan levähtää. Koko viime syksy oli rankka ja vaikka se oli tiedossa, niin siltikin se vei kaikki mehut aika tehokkaasti. Vuoden vaihtuminen on ollut koko ajan eräänlainen merkkipaalu, jonka jälkeen tilanteen pitäisi helpottua tai vähintäänkin muuttua. Osittain tämä pitääkin paikkansa, koska kaikki kurssit on nyt suoritettu ja viimeinen puristus on edessä harjoittelussa. Se viimeinen ja lopullinen taidonnäyte onkin sitten opinnäytetyö, mikä pitäisi saada tehtyä tämän kevätlukukauden aikana. Lisäksi jännitän kovasti sitä, että saanko itselleni vakituisen työn vai vieläkö työn etsiminen jatkuu pitkään.
Kotirintamalla ei ole ihmeempiä tapahtunut. Vanhempi tytär tapaa nyt enemmän kavereita kuin ennen ja pienempi yrittää olla yhtä iso ja vanha. A on innostunut nyt kirjaimista enemmin kuin koskaan ja opettelee lukemaan! Olen pitkään etsinyt jo sellaista julistetta tai pieniä printattavia kuvia, missä olisi kaikki aakkoset. Tämä olisi kiva seinälle ja toimisi hyvin myös sisustusmielessä. Ostin vähän aika sitten vihkosen (vai harjoituskirjaksiko pitäisi kutsua?), missä opetellaan tavuja ja kirjaimia, sekä on pieniä tehtäviä. Tyttö on ollut tosi innoissaan ja ollaan tehty siitä joka päivä yksi aukeama. Käytiin jo katsomassa penaalia ja muita tarvikkeita, vaikka esikoilu alkaakin vasta syksyllä. Hurjan jännää aikaa – nytkö se pikkuinen jo alkaa olla iso tyttö? Haikeudella katsoin vauvakuvia, kun tuntuu että se aika olisi ollut vasta eilen. Niin kliseiseltä kuin se tuntuukin, niin aika todella juoksee siivillä ja vauva-aika tuntuu eiliseltä. Niin paljon on tapahtunut, mitä on välillä vaikea käsittää.
Tammikuu on valkoinen. Sanasta tulee mieleen paksut valkeat hanget ja paukkuva pakkanen. Tammikuu on uuden alku. Se on mahdollisuus. Aika vuodesta, jolloin maailma on avoin kaikelle uudelle. Minäkin tein tälle vuodelle lupauksia ja uskaltaakohan niitä tässä paljastaa? Jos vaikka jäävätkin toteutumatta… Ainakin jotain olen luvannut itselleni, mistä aion pitää kiinni: tänä vuonna aion nauttia elämästä ja elää sitä unohtamatta itseäni. Aion kuunnella sisintäni ja lupaan, etten unohda itseäni tämän kaiken kiireisen elämän keskelle. Kaikki lähtee itsestä: kukaan muu ei huolehdi sinusta.
Kaikkea hyvää ja onnekasta vuotta 2014 kaikille!
Ihanaa tuo vaihe, kun lukeminen alkaa kiinnostaa <3 Opettajavuosina koin alkuopetuksessa kaikista palkitsevimmaksi saada ohjata lapset lukutaidon seikkailuun ja sitä kautta löytämään kirjojen aarteet!
Tammikuu on minustakin paksujen lumihankien aikaa, mutta juuri äsken kävin koiran kanssa iltapissillä ja kylläpä se ihan vesituhnua oli mitä päälle vihmoi… 🙁
Supermukavaa viikonloppua!
Eikö olekin? Itsellä on kokemusta kouluavustajan roolista ensimmäisen luokan ryhmässä ja se ajanjakso elämästä on jäänyt mukavina muistoina muistiin. Kirjaimet, tavut ja se onnistumisen ilo on jotain niin palkitsevaa, että nautin siitä (työstäkin) oikein paljon. Olen onnekas, että meille on siunaantunut pari touhukasta tyttöä. Kohtahan tässä pääsee ostamaan lukemisen "ensikirjoja". 🙂
Voi tuo lumenpuutos on aika surullista siinä mielessä, että taitaa jäädä joululahjaksi saadut sukset tuliteriksi odottamaan ensi talvea. Kaipaisi kovasti valkoista maata, koska silloin tuntuu olevan niin paljon valoisampaa – niistä tammikuun aurinkoisista pakkaspäivistä puhumattakaan.
Mukavaa viikonloppua myös sinulle!
Hyvää tätä vuotta teidän perheelle! <3
Kiitos Taika, samoin sinne teille, kaikkea hyvää vuoteen 2014! <3