Pieni vaivannäkö on joskus paikallaan, jos tahtoo helliä visuaalista persoonaa. Tunnistan itseni tästä. Minulla on tietynlaisia rutiineja, jotka tuntuvat niin itsestään selviltä, ettei niitä aina edes tiedosta. Yksi tällaisista asioista on musiikin kuunteleminen. Meillä soi lähes aina taustalla musiikki ja yksi päivä tyttäreni kysyi miksi? Miten niin miksi oli ensimmäinen ajatukseni. Musiikki kuvastaa tunnetilojani ja tuo siihen täyteläisyyttä. Kuuntelen laajassa skaalassa lähes kaikkea musiikkia, vähiten ehkä urku- tai hevimusiikkia. Tai no en ehkä kuuntele näitä kahta edellä mainittua ollenkaan. Itselleni mieluisimmat kuunneltavat löytyvät kuitenkin pianomusiikin, jazzin ja vanhojen levyjen joukosta. Spotify on nykyajan pelastus ja mitä tekisinkään ilman sen monipuolista maailmaa?
Yksi mieluisimmista rauhaisista askareista minulle on ruuanvalmistus ja pöydän kattaminen pitkän kaavan mukaan. Teemme usein mieheni kanssa yhdessä ruokaa lasten leikkiessä ulkona. Kuuntelemme silloin jotain rentoa musiikkia, kuten jazzia tai hyvää soittolistaa. Mieheni on musiikin suhteen kaikkiruokainen, mutta minä nirsona vaadin aina tilanteeseen ja fiilikseen sopivaa soitettavaa. Rakastan klassista musiikkia hyvin pitkälle soitto- ja balettiharrastuksen myötä, joten Bach, Mozart ja muut klassikot ovat omalla listallani – erityisesti yksin ollessani kotona. Ehkäpä juuri siksi rakastin niin kovin myös Frozenia ja Christophe Beckin upeaa musiikkia?
Musiikin valinta aterioinnin yhteyteen ja sitä edeltävään aikaan on tärkeä valinta. Tyttäreni oli saanut tästä kysymyksiä ja ihmettelyjä, miksi kuuntelemme musiikkia. Meille se on niin luonnollinen asia, etten ole edes osannut ajatella muuta. Tietenkään meillä ei aina soi rallatukset, jos se jotakuta häiritsee tai tarvitsee rauhaa. Luulen, että se on lapsillekin luonnollista – ovathan he tottuneet siihen jo pienestä pitäen. Ja toisaalta, musiikki soi meillä aina taustalla riittävän vaimeasti. Niin, mitä vastaamaan lapselle? Ilmeisesti ”koska tykkäämme” ei riittänyt vastaukseksi, täytyy kehittää jotain uskottavampaa. Eikö musiikki rentouta ja sovi mielenkohottajaksi tai tunnetilan voimistajaksi. Niin, tässäpä pohdittavaa.
Rauhalliset ja tyhjät viikonloput ovat onnen omiaan tällaiselle rentoutumiselle eli herkulliselle aterialle, kauniille kattaukselle ja hyvälle musiikille. Tine k:n servetti on täydellinen leipäkorille, josta on uupunut liina. Kustannustehokkaana naisena olen aina ostanut vain tarvittavan määrän liinoja ja yksi jää ilman, mikäli leipäkoriin laitetaan alunen. Ja trust me, olen niin turhamainen ihminen että se liina pitää olla. Paperiservettiin jää pohjat kiinni.
Mitä kattamiseen tulee, niin somisteilla on väliä. En ole koskaan tykännyt kovin runsaista koristeluista, vaan yksinkertaiset ja riittävän näyttävät yksittäiset kukat tai kynttilät ovat olleet fine. Jos olet lukenut blogiani pari postausta taaksepäin, olet ehkä huomannut, että olen viime aikoina ostanut aika paljon kynttilöitä. Eräs pitkäkestoinen suosikkini on kuitenkin jäänyt kokonaan käyttämättä.
Suosikkituoksuni Tinekhomen mallistosta on tämä Fig. Siinä on pehmeä ja raikas tuoksu, pitäisi malttaa poltella pois. Tinen joulukynttilöissä oli myös samettiset tuoksut ja kehtaan tunnustaa, että minulta on vielä viime vuottakin edeltävän joulun tuoksukynttilä polttamatta. Aivan uutena.
Tässäpä oli ajateltavaa jälleen musiikin (ja kattauksen) saralta.
Tulevana viikonloppuna suuntaamme valmiiseen pöytään, joten herkulliset ruokakuvat siirtyvät hamaan tulevaisuuteen. Onnea on kokin oma puoliso, joka jaksaa yrittää ja kokeilla. Ei se päämäärä, vaan se matka.
Antoisaa päivää, juuri Sinulle!
