Kirja vai tabletti?


Lifestyle, Sisustus / maanantai, huhtikuu 16th, 2018

Lapsemme elävät lapsuuttaan digiaikana ja se on monin tavoin hyvin erilainen ympäristö, kuin omassa lapsuudessani. Teknologia rajoittui kotikäytössä lähinnä VHS-kasettien, radion ja television pariin. Ensimmäisten kännyköiden tultua markkinoille alkoi tasainen kehitys, joka sitten harppasi jossain vaiheessa nopeasti. Muistan oman ensimmäisen nokialaisen, joka pelasti minut monessa paikassa. En kiellä teknologian kehityksen tuomia hyötyjä ja etuja, mutta monta pohdittavaa asiaa siihen liittyy. Lapsemme ovat kasvaneet älypuhelimien, tablettien ja tietokoneiden äärellä. Siinä on paljon hyvää, mutta myös huolenaihetta. Olen yrittänyt olla vanhempana keskitien kulkija. Miten tunnistaa ja välttää ääripäitä? Miten havaita omaa suhtautumista ja arvioida, mikä on paras aika tai tapa? Miten minun lapseni hyötyy ja milloin pelaaminen alkaa olla jo huolestuttavaa?

Haluan kasvattaa lapsemme itsenäisiksi, selviytymään ja tekemään erilaisia päätöksiä. Teknologia tuo paljon hyötyjä ja turvaa koululaisiamme ajatellen. Molemmat vanhemmat olemme työssä, jossa oma puhelin voi olla niin sanotusti käden ulottuvilla, meidät saa kiinni soittamalla tai vähintään viestillä. Paikannustiedot on myös mahdollista jakaa ja ainakin minulle ajatus siitä tuo paljon turvaa. Molemmilla lapsilla on omat puhelimet sekä tabletit, sillä osa koulutehtävistä edellyttää tietokoneen/tabletin käyttöä. Lapset tarvitsevat laitteita jonkin verran koulussa ja sitä varten on oma tietokonekerhokin, jossa oppii paljon hyödyllisiä taitoja. Tulevaisuus on jossain määrin teknologian kehityksessä ja lapsemme oppivat ensi askeleet jo äidinmaidosta. Silti olen hieman huolissani ajankäytöstä, joka näiden ihanien vempeleiden parissa kuluu. Äitinä minun tietysti kuuluu hieman ollakin huolissaan, mutta erityisesti meidän tulisi toimia mallina.

Niin kätevä kuin tabletti onkin, olemme kannustaneet lapsia tarttumaan myös ”perinteisiin” kovakantisiin kirjoihin. Ekaluokkalaisemme lukee jo sujuvasti paksujakin kirjoja, sillä hän on saanut paljon harjoitusta. Hän oppi lukemaan hyvin jo ennen esikoulua ja on nauttinut suunnattomasti kirjoista. Olemme tukeneet tätä innostusta parhaamme mukaan ja käymme kirjastossa ahkerasti. Olen ostanut meille hyvin vähän kirjoja juuri siksi, että kirjasto on aivan mainio paikka opetella monenlaisia elämäntaitoja. Siellä oppii etsimään tietoa, sosiaalisuutta, toisten huomioimista, lainausperiaatteita, yhteiskunnallisia normeja ja vaikka mitä, mikä ei ehkä ensimmäiseksi tulisi kirjastosta mieleen. Tiedon etsiminen on yksi tärkeitä ominaisuuksia, mitä pieni utelias mieli tarvitsee. Toinen asia on sitten tiedon oikeellisuuden määrittäminen, mutta se ei vielä olekaan seitsemänvuotiaan tärkein homma. Siinä auttaa vanhemmat ja se on myös meidän velvollisuus.

Tyttären lempipaikka lukea on tietysti keskellä sohvaa tyynyjen muodostaessa pesän. Maman huivi lämmittää ja paikka on sopivan valoisa. Toinen tytär lukee myös omaa kirjasarjaa ja viihtyy parhaiten lattialla tai omassa sängyssä. Toisinaan tabletti kiinnostaa kirjoja enemmän ja se on helppo ymmärtää. Tabletilla voi pelata, tehdä koulutehtäviä, lukea lasten uutisia, katsoa söpöjä eläinkuvia ja vaikka mitä. Minusta on sopivaa pitää myös tablettiaikaa, kun se ei rajoita liikaa muuta elämää. Ainakin toistaiseksi tytöt saattavat ulkoilla illallakin pari tuntia tai teemme yhdessä jotain. Sitten on iltoja ja päiviä, jolloin saa rauhassa tehdä omia juttuja. Toisaalta tytöt ovat saaneet meiltä vanhemmilta sellaisen mallin, että tietokone, puhelin ja tabletti toimivat myös työvälineinä. Bloggaaminen vie minulta tunteja, sillä siihen sisältyy muutakin kuin kirjoitustyö. Valokuvaaminen ja suunnittelu ovat myös osa työtä ja ainakin vielä pitäydyn paperisessa suunnittelussa. Toki käytän myös tietokonetta, mutta tykkään luonnostella postausaiheita, pääkohtia ja muita juttuja vihkoon. Instagramin käyttö on vielä aktiivisempaa ja lapsen silmissä se voi helposti näyttää ”pelaamiselta” tai vastaavalta. Jos vanhemmat käyttävät jatkuvasti puhelinta, niin lapsi saa siinä mallin toimia. Painotan vielä, että jokaisella on oma vastuu ja minun on hyvin vaikea ottaa kantaa, mikä on kenellekin sopiva määrä. Esimerkiksi toinen lapsistani tarvitsee hyvin tarkkaa valvontaa ja toiselta laitteet palautuvat käytöstä herkemmin ja helpommin. Toinen tarvitsee ehkä enemmän tablettiaikaa kokeisiin valmistautumisen vuoksi. Ennen vanhaan (eli minun aikaan) vahdattiin hyvin tarkkaan ruutuaikaa ja voi kuulkaa, voin sanoa että nykypäivänä meillä ei kukaan tuijota ruutua. Katsomme silloin tällöin elokuvan tai dokumentteja, mutta meillä ei katsota televisiota. Sen sijaan katsomme kaikki sarjat ja ohjelmat tabletilta. Vaikka käytämme chromecastia. Se vaan on minusta jotenkin niin monimutkaista virittää laitteet. Tabletin voi laittaa mihin vaan ja siinä on riittävä näyttö. Ruutuaika on siis ikään kuin siirtynyt laiteajaksi.

Niin pitkään kuin lapsemme tekevät tasapuolisesti muutakin, kuin ovat puhelimillaan tai tableteilla, pidän niitä pääsääntöisesti hyväksyttävinä. Sisällön puoleen meillä on paljon petrattavaa, sillä sen valvominen on vaikeampaa tai ehkä työläämpää. Silti pidän tärkeänä, että alamme yhdessä opetella suodattamaan sisältöä. Lasten on tärkeä myös oppia arvioimaan tiedon oikeellisuutta sekä realistisuutta. Etenkin tytöt ovat herkässä iässä oman kehonkuvan suhteen. Sosiaalinen media, internet ja ylipäätään teknologian käyttäminen vaatii opettelua ja turvallisen ympäristön. Siinä mielessä kannustan lapsia vielä lukemaan perinteisiäkin kirjoja, sillä oppi ei ojaan kaada. Tekstien merkitykset ja oivallukset syntyvät vain kokemuksen ja kokemisen kautta.

Vastaa