Olemme joskus kuluttaneet huolettomasti rahaa ruokaan ja taloustarvikkeisiin. Mielessäni on muistot vuosienkin jälkeen opiskeluajasta, jolloin poljimme nykyisen mieheni kanssa monta kilometriä talvella kauppaan, jotta saisimme valikoitua ruokatuotteita edullisemmin edes vähän kalliin ja suppean lähikaupan sijaan. Paljon ovat ajat siitä muuttuneet ja koen, että nyt meidän on aika ottaa enemmän vastuuta siitä, miten kulutamme rahaa ruokakauppaan. Mitkä arvot ohjaajat valintojamme ja päätöksiä. Kuinka paljon meidän nelihenkinen perhe kuluttaa ruokaostoksiin kuukausittain? Mistä kustannukset koostuvat? Aihe kiehtoo minua monessakin mielessä ja erityisesti jos ajatellaan sitä sijoituksen kannalta. Minkä verran panostan ruokaan ja siihen liittyvään hyvinvointiin?
Ruoka maksaa, siinä missä kaikki muukin eläminen. Mediassa on puhuttu jonkin verran ruuan hinnan kallistumisesta ja se saa minut kuluttajana pohtimaan omaa ostokäyttäytymistä. Minkälainen minun valinnat näyttäytyvät? Miten hintakeskustelu vaikuttaa ostokäyttäytymiseeni vai onko sillä ollut vaikutusta? Hesarin ruokakoriin valikoituvat tuotteet ovat ehkä jotain muuta, mitä itse valitsisit. Hintavertailuja pohtiessa kannattaa miettiä, miten omat valinnat hinnoitellaan eri kilpailijoiden toimesta. Siten saat tietää, onko kauppa X edullisempi juuri sinulle kuin kauppa Y. Kenties kauppa Z ei ole edullisin, mutta sieltä löytyy tarvitsemasi tuotteet kohtuulliseen hintaan. On monia näkökulmia pohtia ruuan hintaa ja saatavuutta.
Ruuan hinta puhuttaa, näin on aina ollut. Milloin ihmisiä ohjaa hinta, milloin laatu, milloin valikoima tai muut arvot, kuten eettisyys. Yksi on kuitenkin varmaa: ihmisen täytyy syödä elääkseen. Toinen asia on sitten, miten ja mitä syömme. Olen aina pitänyt perhettämme niin sanottuna keskivertoperheenä, eli pyrimme syömään terveellisesti ja herkuttelemaan kohtuudella. Valmistamme lähes kaiken ruuan itse ja turvaudumme eineksiin vain hätätilanteissa. Minulle einekset tarkoittavat valmista tomaattimurskaa, säilöttyjä oliiveja, pastaa, riisiä ja muita kuivatuotteita. Mukaan sisältyy myös soijatuotteita ja maito, joista lapsille tehdään puuro. Ei tässä listassa kaikki ole, mutta suurin piirtein tämän tyyppisiä säilytettäviä raaka-aineita ostan. Valmisruokia emme juurikaan osta, sillä niissä on paljon allergeeneja ja ne ovat minusta todella rasvaisia.
Mistä kuukausittaiset ruokamenot koostuvat?
Lähtökohtana on suunnitella viikottaiset ruuat tarkasti eväitä ja välipaloja myöten. Erittelen pesuaineet ja muut taloustarvikkeet eli ne eivät sisälly ruokakuluihin. Niihin sisältyy vain elintarvikkeet. Leivän syömistä on pyritty vähentämään ja korvaamaan näkkileivällä ja hedelmillä. Kuivatuotteita ei osteta paljoa varastoon, vaan ylläpidän suppeata valikoimaa. Kokemuksesta tiedän, että sopiva kuivatuotteita alkaa hyvin nopeasti kertyä ja pian ne eivät mahdu hyllyille.
Perheen ruokalasku voi olla yllättävän suurikin ja jos haluaa oppia pitämään menot kurissa, se vaatii jonkin verran suunnitelmallisuutta. Istahdan alas ja pohdin puolison kanssa, mitä tuleva viikko pitää sisällään. Onko lapsilla koulussa retkiä, onko myöhäisiä iltapäiviä, jolloin tarvitaan suurempaa välipalaa ja mitä päiviä olen töissä. Suunnittelemme tarkkaan ruuat ja varmistan, mitä valmiita aineksia meiltä löytyy kotoa. Pientä pelivaraa täytyy aina olla, jos joku sairastuu tai jonkin aterian tekeminen ei onnistu syystä tai toisesta. Ennakoin näin mahdollisia ruokakatastrofeja etukäteen ja meillä on aina jokin nopea vararuoka, johon löytyy tarvikkeet. Lasten suosikki on tonnikalasalaatti, joka valmistuu vartissa ja siihen tulee vain neljä raaka-ainetta: tonnikala, riisi, salaatti ja kurkku. Aineksia voi lisätä maun mukaan, esim. kananmunaa, avokadoa, tomaattia ja niin edelleen. Yksinkertainen ruoka on edullista ja helppo tehdä.
Ruuan hintaan vaikuttavat niin monet asiat. Yksi tärkeä lähtökohta on pohtia, mitkä ovat omat kulutustottumukset? Haluaako valmisruokaa (ei se välttämättä ole terveellisyydestä pois), syökö paljon yksittäisiä jogurtteja ja rahkoja vai rakastaako leikkeitä yli kaiken. Meidän yksi sudenkuoppa oli täydentää varastoja samalla kauppalistalla, joka päti vaikka suoranaista tarvetta ei olisi ollut vaikka pastalle ja riisille. Aloin kiinnittää huomiota siihen, että ruokakomero oli aina todella täynnä ja sieltä oli vaikea löytää mitään. Minun piti jatkuvasti siivota ja järjestellä hyllyjä.
Mitä vähemmän haluaa käyttää ruokaan rahaa, sitä enemmän se vaatii suunnitelmallisuutta. Se voi kuulostaa työläältä, mutta kun pohjatyön tekee hyvin, suunnitelmallisuudesta tulee osa arkea ja sitä voi alkaa tekemään luonnostaan. Mikään ei tule ilmaiseksi, vaan vaivannäköä tarvitaan jos halutaan hyviä tuloksia. Perinteinen kynä-paperimenetelmä on hyvä alku, mutta jos haluaa analysoida tietoa, kannattaa ottaa excel käyttöön.
Näin me sen teimme
Onnistumiseen vaikuttavat monet tekijät. Motivoituminen, suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus, perheen tai kumppanin sitoutuminen sekä oma tahto. Olemme olleet perheenä aina melko rutinoituneita kaupassa kävijöitä ja jo vuosia olemme pitäneet samoja tuotteita ja raaka-aineita kauppalistalla. Tätähän on todella helppo nuodattaa ja se toimii myös arjessa. Aamupalatuotteet, lounaat, gluteenittomat tuotteet, kasvikset, salaattitarpeet, leivät ja niin edelleen. Meillä oli pitkään käytössä ne perustuotteet ja samat ruokakaupat. Meidän ei oikeastaan tarvinnut kirjoittaa edes listaa, kun kävelimme kauppaan ja noukimme tutut, kotoa puuttuvat tuotteet kärryyn. Meistä toinen saattoi käydä helposti kaupassa. Kauppaan kului aina suurinpiirtein sama summa kuukausittain rahaa. Kun jälkikäteen asiaa ajattelee, niin se on huikea summa rahaa. Karkea arvio nelihenkisen perheen kuukausittaisista ruokamenoista on 1200-1500 euron luokkaa. Tämä perustuu siihen tietoon, mitä olen kerännyt pankkien laskureista, eri artikkeleista, keskusteluista (tuttavat, ystävät, nettikeskustelut) sekä oman kokemuksen perusteella. Arvio on siis minun käsitys siitä, mitä nelihenkinen keskivertoperhe voi käyttää rahaa kuukaudessa ruokaan.
Asetimme tavoitteen 500 euroon eli 125 euroa per viikko. Rahankäyttöä piti todella säädellä ja aluksi tavoite oli vain kultainen haave. Pysyin kuitenkin tiukkana ja melko pian puoliso kuitenkin huomasi, miten omaa ajatustapaa muuttamalla pääsee tavoitteeseen paremmin. Parhaimmillaan ruokaa oli laskennallisesti käytettävissä vain reilut 11 euroa viikoksi. Mieti mitä sillä voi ostaa? Kun tarkistimme ruokakomeron ja jääkaapin totesin, ettemme oikeastaan tarvitse mitään. Alitimme summan kevyesti. Sen jälkeen olemme päässeet hyvin lähelle tavoitetta, sillä epäilen että jokin yksittäisostos on jäänyt kirjaamatta lasten toimesta. Tärkeintä ei ole senttien kyttääminen, vaan se, että ostamme tarvitsemamme. Ruokahävikki on sen jälkeen romahtanut. Biojätteeseen päätyy vain iso kasa kuoria ja kantoja. Osa kuorista ja ruuanvalmistuksessa syntyvästä ruokahävikistä päätyy pakastinpussiin, josta myöhemmin voi keittää kasvisliemen. Se tuntuu jo hivistelyltä, mutta miksi ei kokeilla jotain sellaista?
Tottakai joskus tulee ostettua viikonlopuksi tuoreita marjoja, pähkinöitä ja muuta sellaista, mutta kyllä joskus voi ostaa herkkujakin. Suosikkilistallani taitaa nykyään olla parsakaali, kurkku, peruna ja sipulit. En juurikaan mausta enää ruokia, sillä kasvisten maku saa tuntua. Soija- ja kauravalmisteita en käytä edes viikottain ruuanlaitossa, vaan se on melko harvinaista. Soijamaitoa käytän lähes päivittäin ja joskus soijajogurttia. Olemme ne korvanneet hedelmäsoseilla ja tuoreilla hedelmillä.
Tuoreet kasvikset, juurekset ja satokauden raaka-aineet
Ei turhaan sanota, että pitäisi suosia kauden satoa. Se nimittäin pitää paikkansa. Kun raaka-ainetta on paljon tarjolla, se vaikuttaa usein myös hintaan. Kotimaiset perunat ja porkkanat voivat tuntua tylsiltä, mutta eurolla saa oikeastaan jo aika paljon perunoita. Kannattaa tutustua kaupan tuorevalikoimaan rauhassa, sillä sieltä voi löytää uutta kokeiltavaa. Mustajuuri on tullut meidän ruokapöytään jo pysyvästi, paitsi silloin kun sen kilohinta nousee. Mustajuuresta saa herkullista sosekeittoa, mikä valmistuu nopeasti. Se on oiva lauantain lounasruoka.
Itse tekemällä säästää paljon ja tietää, mitä ruoka sisältää. Aloitin alkuvuodesta vegaanisen ruokavalion ja olen pitäytynyt siinä. En ole totaalikieltäytyjä eli sallin itselleni joskus yksittäisen pullan, mikä sisältää kananmunaa. Nyrkkisääntö on kuitenkin, että syön 95% vegaaniruokaa terveyssyistä. Toki eettinen puoli on tärkeää, mutta en tuomitse lihansyöntiä. Ajattelen, että kasvisten määrää voisi moni meistä lisätä, eikä se tarkoita kasvissyöjäksi ryhtymistä. Kasvipohjainen ruokavalio voi kuulostaa tylsältä ja vaikealta, mutta reilun kahdeksan kuukauden perusteella sanon, että tämä on tehnyt ruokavaliostani moninkertaisesti laajemman ja paremman, mitä se oli vielä vuosi sitten. Vegaaniselle löytyy myös herkkujakin tulevaa joulusesonkia ajatellen, eli ei se tarkoita sitä että syödään vain salaattia. Syön oikeastaan nykyään harvemmin salaattia, koska aikaisemmin se oli ainoa kasvisosuus ruokavaliossani. Nyt kaikki koostuu kasviksista, juureksista, hedelmistä ja viljasta, joten salaattia tulee syötyä harvemmin. Vegaaniset ruuat ovat herkullisia ja voisin jakaa myös helppoja vinkkejä, joilla pääsee alkuun. Sekään ei tarkoita, että täytyisi täydellisesti muuttua, mutta mieti, jos voisit vaikuttaa moneen asiaan lisäämällä yhden kasvispäivän viikossa?
