Kaupallinen postaus yhteistyössä Fiskarsin kanssa
Aloitin noin viisi kuukautta sitten vegaanisen ruokavalion hetken mielijohteesta. Tarkemmin sanottuna sen enempää suunnittelematta. Ajatus oli kypsynyt mielessäni vuosia ja kasvisruoka on meille tuttua. Olemme aikaisemmin tehneet miehen kanssa usein kasvisruokaa ja ruokavaliona molemmat niin vegetaristi sekä vegaani ovat tuttuja. Punaisen lihan jätin pois jo vuosia sitten ja siipikarjaan kyllästyin ikuisuus sitten. Liekö eräs kanabuumi siinä taustalla.
Vegaani ei syö mitään eläinperäistä ja toiset eivät käytä mitään muutakaan eläinperäistä tuotetta. Ruokavalio on siis kasvipohjainen. Pähkinät, palkokasvit, marjat, hedelmät, kasvikset, juurekset ja vihannekset ovat perusta. Oma päätös ryhtyä vegaaniksi on monen asian summa, ei pelkkä tunne tai trendikäs ohimenevä hetki. Kasvipohjainen ruokavalio on monipuolinen, kun sen koostaa hyvin. Siitä saa myös yksipuolisen, jos ei halua nähdä vaivaa.
Oma päätös alkaa vegaaniksi syntyi nopeasti. Taustalla on puhtaasti terveys- ja hyvinvointiasiat, jotka ovat olleet ykköstavoiteena. Se on ollut myös yksi suuri asia, jonka olen tehnyt vain itseni hyväksi. Muu perhe noudattaa kaikkiruokaista tapaa edelleen. Oma asennoituminen on ollut sellainen, että voin halutessani syödä lihaa, mutta sellaista halua ei ole vielä toistaiseksi tullut. Eli toisin sanoen olen kasvanut vegaanisuuteen ja olen täysillä mukana. Itseasiassa olen menettänyt osittain mielihalun tunteen. Minua ei häiritse yhtään, vaikka vieressä syötäisiin miten herkullisen näköistä ja tuoksuista suupalaa. Sama pätee kaikkiin leivonnaisiin ja muihin herkkuihin.
Mitä voit oikein syödä? Tätä kysytään minulta lähes joka paikassa. Se ei haittaa yhtään, vaan kerron mielelläni asiasta. Moni ajattelee usein, että eihän minulle jää mitään syötävää, kun liha, juustot, leikkeleet, valmisruuat, jäätelöt, leivokset ynnä muut eivät sovi. Tietysti on monia tuotteita, jotka eivät kuulu vegaanin ruokavalioon, mutta nykyään on tarjolla lähes kaikkea korvaavaa. Aatteeni on tässä kohtaa tiukka, nimittäin en juurikaan välitä nyhtökaurasta, härkiksestä tai muista valmisruuista. Ne ovat vain pieni osa ruokavaliotani. Lapset vastaavat aina kyselijöille, että äiti syö kasviksia. Tietysti.
Haluan tehdä ruokani lähes poikkeuksetta tuoreista kasviksista, vihanneksista ja juureksista. Thank God olen ravintolakokki ensimmäiseltä ammatiltani! (kiitos äidilleni tuosta termistä, otan sen käyttöön) Se nimittäin on helpottanut asiaa äärimmäisen paljon. Aluksi käytin todella paljon eri raaka-aineita ruokaan, jotta saan varmasti kaikki tarpeelliset vitamiinit ja riittävästi energiaa. Siitä ei ole tarvinnut huolehtia. Kasvisruoka on niin hyvää, että sitä syö aivan varmasti riittävästi.
Helppoon arkiruokaan laitan sesongin kasviksia ja juureksia, se tulee myös hieman edullisemmaksi. Käytän valmistuotteita, kuten tomaattimurskaa, hummusta ja muita vegaanisia tuotteita satunnaisesti. Tumma soijarouhe on tullut tutuksi ja siitä tykkäävät myös lapset.
Kasvisten ja juuresten lisäksi käytän niin sanottuja energialisäkkeitä, eli pastaa, perunaa, riisiä ja quinoaa. Nuudeleita käytän satunnaisesti ja pastan kanssa täytyy olla tarkka, ettei sisällä kananmunaa tai maitotuotteita. Useimmat tortellinit sisältävät eläinperäisiä raaka-aineita, joten niistä on täytynyt luopua. Periaatteessa voin tehdä kaiken itse, jos vain halua ja aikaa riittää. En koe, että olisin joutunut luopumaan mistään vegaanisuuden vuoksi. Päinvastoin. Koen, että ruokavalioni ja elämäni on laajentunut todella paljon ja nautin suunnattomasti tästä uudesta elämänsuunnasta.
Valmistuotteet, joita käytän ovat pääosin soijapohjaisia. Alpron tuotteet, kuten vanukkaat ja jogurtit jos haluan herkutella korvaavat sen nälän. Käytän päivittäin hasselpähkinä-soijamaitoa, johon on lisätty B12-vitamiinia. Se on ainoa vitamiini mitä syön tällä hetkellä purkista. Teen jonkin verran ruokia, johon tarvitsen paksumpaa kookosmaitoa (sosekeitot) tai pastaruokia, johon tarvitsen tomaattimurskaa. Tyttöjen lemppariruoka on soijapastakastike, jonka fiksusti käänsin Pasta Veganeseksi (Bolognese). Koulutuksen puolesta kokkaan kyllä vaikka kaikille omaa ruokaa, mutta silloin se vie aikaa ja teemme ruokaa yhdessä.
Valmisruokia eli eineksiä en ole oikein tottunut syömään. Vegaanijuuston omaksumiseen meni monta kuukautta ja nyt en kestä edes tavallisen kermajuuston hajua. Vegaanista juustoa käytän tosi harvoin ja minulta kysellään paljon, mitä laitan leivän päälle. Vastaus on helppo. Silloin joskus kun syön leipää, käytän levitetteenä hummusta tai sopivaa kasvirasvamargariinia, salaatinlehtiä, tomaattia, kurkkua, avokadoa, grillattua kesäkurpitsaa tai en mitään. Iso muutos on ollut siinä, että leivän syöminen on jäänyt vähälle. Syön myös todella harvakseltaan muroja. Yksi lemppari, mitä aitona lappeenrantalaisena en osaa olla rakastamatta on: lihapiirakka eli vegepiirakka. Yllätys oli suuri, kun sain vegaanisen piiraan Lappeenrannan satamassa haluamillani täytteillä! Kysyin myyjältä ainakin kolmesti, onko se oikeasti vegaaninen ja myyjä vakuutti. Harmi, etten ottanut siitä valokuvaa. Lappeenrannan satamassa on koko perheemme naisväki saanut siis sopivaa ruokaa, niin vegaani äiti kuin allergiset tyttäretkin. Isä kun on kaikkiruokainen, sitä ei lasketa.
Viinit valitsen myös vegaanisena. Aluksi hämmästelin tätä asiaa, mutta tietoa löydettyäni sanan merkityksessä kalaliima alkoi ällöttää. Toisaalta koin myös positiivisen asian, kun tajusin etten saa enää viinistä päänsärkyä. Eräs asiantuntija sanoi minulle, että se johtuu luultavasti siitä, ettei vegaanisissa viineissä käytetä niin paljon happoja ja joitain raaka-aineita, luonnollisesti. Sama saattaa päteä myös joihinkin luomuviineihin, mutta näissä en aikaisemmin huomannut samanlaista eroa.
Juhlat aiheuttavat tietysti pientä lisätyötä. Mainitsen kyllä asiasta etukäteen, mutta en odota mitään ihmeellistä. Kahvikin riittää, erityisesti nopealla aikataululla tai pienimuotoisilla kekkereillä. Kokemuksen mukaan helpointa on saada tarjottavat aikaan, jos salaatin sijaan laittaa kaikki eri astioihin tai käyttää muuten ideaa mix and match. Sen verran näistä vegaanisista leivoksista, että alkuun kokeilin kyllä leipomista. Homma kaatui siihen, että totesin kookosrasvan aiheuttavan minulle hyvin vakavia pahoinvoinnin ja mahakivun oireita, etten varmaan enää koskaan eläessäni uskalla syödä niitä. Tyydyn Fazerin vihreisiin kuuliin ja wienernougaan, jotka molemmat ovat vegaanisia.
Henkireikä on ehdottomasti Alpron tummasuklaavanukas. Perunasose, italialainen tummapaahtoinen kahvi, jonka vegaanisuutta en ole uskaltanut selvittää. Siskoni tiesi, ettei jotkut espressokahvinapit olleet vegaanisia vaan niihin on käytetty jotain eläinperäistä. Mitään ehdotonta mielihalua ei ole, mutta liikuntariippuvaiseksi olen pikkuhiljaa taas tullut. Perhe on ollut hyvin mukana uudessa elämäntavassa. Mies tykkää myös syödä vegaanisia ruokia, mutta siinä samalla syö myös muuta. Tunnen, ettei se ole kummaltakaan pois vaan voin vihdoin olla oma itseni.
Lisätietoa vegaanisuudesta löytyy seuraavilta sivuilta:
Bloggaaja on saanut Fiskars Oy:ltä kuviin merkityt tuotteet Pastoraali ja Hard Face – kattila lahjaksi.
