Rahan käyttö on usein arka aihe, mutta minua erityisen paljon kiinnostava ja puhuttava teema. Siitä on joskus vaikea puhua tai keskustella niin, ettei joku pahoittaisi mieltään. Juuri siksi on hyvä muistaa, että niin rahankäyttö kuin muukin kulutus on suhteellista. Se mikä minulle on vähän, voi olla toiselle paljon. Se mikä minulle on lottovoitto, voi olla toiselle hetken nautinto.
En tiedä, onko kiittäminen vanhempia vai kasvatusta, mutta rahan käyttö on ollut minulle aina luontevaa. Se ei ole koskaan loppunut kesken, kun olen itse saanut määritellä käytön ja tarkoituksenmukaisuuden. Tietysti opiskeluaika ja muut lyhyet vaiheet ovat tehneet luovaksi, mutta se miten rahaan ja tarpeeseen suhtautuu määrittelee paljon. Äiti opetti minulle jo hyvin varhain, että se mihin sinulla riittää raha, sen sinä saat. Siihen, mihin raha ei riitä, et tarvitse. Tämä on ollut hyvä ohjenuora ja auttanut säästämään rahaa.
Jos avaan hieman omaa taustaani, niin aloitin rahan käytön opettelun jo hyvin nuorena. Taisin olla seitsemännen luokan alussa, kun sain oman mapin välilehtineen, johon keräsin kaikki kuitit ja kirjasin tulot sekä menot. Tämä ei nyt itsessään olen ihmeellistä, kotoa opittua. Kun nuorena oppii tietynlaiset rutiinit, niitä on helpompi noudattaa myös vanhempana. Tänä päivänä minulla on käytössä Excelit kaikkea varten, joka on muuten todella hyvä työkalu oman talouden budjettia varten. Applen laitteella on valmiina hyviä pohjia oman budjetin tekemiseen, jos se tuntuu vieraalta.
Rehellisesti sanottuna ajattelen usein, että se mitä tienaa ei ole varsinaisesti olennaisin osa. Tietenkin raha tuo vakautta ja yksinkertaisesti asuminen ja eläminen Suomessa ei ole ilmaista. Tarvitaan tuloja ja rahaa, joilla elinkustannukset katetaan. Se tärkeä osa ja ajatus on kuitenkin se, miten ja mihin rahaa käytetään. Tiedän, että vannon itsekin brändien nimeen, mutta taustalla nimen lisäksi on myös muita yrityksen arvoja. Toisaalta uskon sanontaan köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa – pitänee monessa kohtaa paikkansa. Jos sijoitan talvitakkiin rahaa, en uskalla ostaa halpaa, koska takin täytyy kestää vuosia. Jos ostan halvan ja huonolaatuisemman takin, joudun todennäköisesti ostamaan pian uuden ja parin takin jälkeen hinta voi olla jo korkeampi, kuin hieman laadukkaamman ja tyyrimmän tuotteen. Täytyy siis laskea käyttöikää ja pohtia hintaa sen mukaan. Tuleeko kolme halpaa takkia edullisemmaksi kuin yksi hyvä? Siitä ajatus lähtee seuraavaksi kestävän kehityksen arvomaailmaan, mikä on minulle sydämenasia.
Tässä on yksi hyvä takkilöytö, jonka lopulta nappasin alerekiltä. Myyjä vielä sanoi, että ihanaa kun takki sai hyvän kodin. Tätä samaista takkia olin sovitellut aikaisemminkin, mutta hinta oli saanut empimään. Periaatteessa pyrin ostamaan mahdollisimman paljon alennusmyynneistä, joten kun takki oli alennuksessa ostopäätös helpottui. Kevyt villakangastakki on täydellinen valinta viileneviin syysaamuihin, kun kevyessä trenssissä ei enää pärjää. Takki tulee varmati olemaan vuosia käytössä, sillä sen käyttöaika vuodessa on kuitenkin suhteellisen lyhyt.
PIENET MENOT
Moni käyttää ajattelemattaan satoja euroja vuodessa pieniin menoihin. Tämä on täysin arvopohjainen kysymys, miten asian kokee. Ne muutamat eurot, jotka käyttää päivittäin aamulehteen, kahviin tai sämpylään voivat olla henkireikä tai ehkäpä aamun ainoa sosiaalinen hetki. Myönnän, että syyllistyn itsekin joskus ajatteluun, ettei euro tai pari sinne tänne ole paljon. Käytännössä tämähän on totta, mutta jos niitä euroja ja pareja alkaa mennä päivittäin sinne ja tänne, alkaa niistä kertyä suurempi summa.
Helsingin keskusta on pirullinen paikka sellaiselle aamuihmiselle, joka on houkutuksille altis. Tuoreiden croisanttien tuoksu, kahvin paahteinen aromi ja aamuruuhkan hälinä ovat tuttuja, kotoisia asioita. Kiireessä ei ehkä tule ajateltua pidemmän päälle, mutta rauhassa pohdiskelu voi auttaa laskemaan mihin rahaa kuluttaa. Ajatellaan esimerkiksi erikoiskahvia, joka maksaa 2,50 euroa. Se ei ole yksissään kovin suuri hinta. Tietysti tällaiselle nuukailijalle, kuin minä se tuntuu itseasiassa aika kalliilta. Olen kuitenkin huomannut, että kahvi maksaa keskustassa melko paljon, joten ajatellaan tätä summaa hinnaksi. Arkipäivän kahvi ei ole itsessään kovin kallis, mutta kun siitä muodostuu päivittäinen tapa, rutiini, alkaa hinta nousta jo korkeammalle.
Kun laskee kahvikupilliselle hintaa, summa voi yllättää. Arvioin karkeasti sen enempää laskematta, että 2,5 € maksava kahvi päivittäin loma-ajat pois suljettuna maksaisi ehkä muutaman satasen. Summa kuitenkin yllätti ja en usko, että olisin koskaan valmis käyttämään näin paljon yhteen päiväkahviin rahaa vuodessa. Tämä on siis yhden kahvikupin hinta, kun teet viisipäiväistä viikkoa ja vietät viisi viikkoa lomaa (ilman tätä kallista kahvia). Tämä on helppo ja yksinkertainen tapa miettiä, mihin omat eurot voivat valua. Nyt joku saattaa ehkä pohtia, toimiiko kukaan näin? Kuka nyt tuhlaisi rahaa kahviin? Ja voin todeta, että kyllä käyttää. Itseasiassa aika moni käy aamulla ostamassa kahvin mukaan ja juo sen matkalla työpaikalle. Kahvi tosin voi olla myös edullisempi, sillä se on joissain paikoissa edullisempi ”aamuhinnoin”. Vaikka ostaisit euroa halvemman kahvin hintaan 1,50 €, niin vuosittaista hintaa samalla kaavalla kertyy 352,50 euroa.
Mitä tekisit tällä summalla? Joskus sen arvoa ei voi mitata rahassa. Yksinäiselle ihmiselle se päivän kahvin ostaminen voi olla päivän ainoa sosiaalinen kontakti. Kahvin tuoma mielihyvä voi pelastaa päivän, se voi olla tärkeä osa työpäivään valmistautumista. Siinä vaiheessa olisin kuitenkin huolissani, jos huomaisin että tarvitsen joka aamu päivän pelastajaa tai mistään ei tulisi mitään ilman kahvia.
Sinne paloi pari sataa euroa oli veljeni kommentti kirjaimellisesti, kun kerroin parin vuoden takaisista Lontoon tuliaisistani. Se on muuten aivan totta. Ostin Lontoosta useamman arvokkaan tuoksukynttilän, joista on hinnasta huolimatta ollut paljon iloa. Diptyquen kynttilöissä on niin voimakas tuoksu, että siitä riittää pitkäksi aikaa. Nämä blogin kuvissa esiintyvät kynttilät ovat siis lähes parin vuoden takainen ostos ja käyttöikää niille onkin ehtinyt kertyä. En polta niitä kovin usein, vaan ne ovat pöydällä tuomassa tuoksua. Kynttilät toimivat myös asetelmissa ja ehkäpä edustavat sitä tietynlaista brändiajatusta, josta mainitsin.
Kommentin sanonut veljeni ei tarkoittanut pahaa, vaan ihmetteli ääneen rahankäyttöäni. En loukkaannu tai harmistu, sillä tämä on yksi hyvä esimerkki siitä, miten ihmiset ovat erilaisia. Säästän toisaalla ja panostan muihin asioihin – siltikin jään plussan puolelle. Rahan käytössä on kyse myös omasta ajatusmallista, arvoista. Mikä tekee sinut tyytyväiseksi? Mikä riittää, tekeekö isot ostoskassit onnelliseksi ja saatko siitä tunteen, että pärjäät omillasi jos on varaa ostaa paljon. On hyvin suhteellista, mikä on kenellekin paljon. Jos nyt sanon, että mielestäni olen ostanut melko vähän voi joku muu olla eri mieltä. Tärkeintä on kuitenkin löytää oma tasapaino. Mitä olen valmis maksamaan, mihin minun rajat asettuvat? En tiedä miten olisin pärjännyt kotiäitiyden vuosia ilman säästöjä. Ainakin elintasosta olisi täytynyt luopua jossain määrin. Mikä sitten on hyvä elintaso, mikä minulle riittää?
Aiheeta inspiroituneena olen tehnyt meille uuden, tiukemman kuukausibudjetin ja tavoitteena on säästää enemmän rahaa. Koska toimin tällä hetkellä osa-aikaisena yrittäjänä sekä työllistän itseni tekemällä keikkatyötä, on tärkeää olla rahaa myös ”pahan päivän varalle”. Tavoitteen asettaminen auttaa pääsemään alkuun ja mitään kovin mahtipontista en ensimmäisenä tavoittele. Lasten kanssa on hyvä harjoitella rahan käyttöä ikätasoisesti ja opettaa, mikä on haluamisen ja tarpeen ero. Kouluikäiset käyvät jo itsekin lähikaupasta hakemassa jotain pientä, joten harjoittelu voi alkaa yksinkertaisista asioista. Näillä ajatuksilla suunnitellaan yhdessä perheen budjetti ja katsotaan, miten käy.
