Aurinkoinen viikonloppu tuntuu ihanalta, vaikka ulkona ei vielä kovin lämmintä olekaan. Pääsiäinen on meillä rento ja perinteikäs siinä mielessä, että nautimme pitkästä viikonlopusta rauhoittuen perheen kesken. Pääsiäinen on hieman rinnastettavissa jouluun, sillä hyvä ruoka ja perheen yhteiset ateriat tuntuvat olevan kohokohtana. Tyttäret ovat jo siinä iässä, että ovat melko paljon menossa kavereidensa kanssa. Yhteistä aikaa tuntuu olevan enää aamiaisella sekä päivällisellä – aivan selvästi ruokakulttuurin merkitys alkaa korostua. Tuntuu, että olemme eräänlaisessa murrosvaiheessa, jossa koululaisista alkaa kasvaa yhä itsenäisempiä. Pian tytöt ovat enemmän poissa kotoa ja meidän rooli muuntuu hieman. Jossain mielessä olen alkanut nauttia myös näistä vapaista hetkistä, vaikka perusarki vielä hyvin tiivistä onkin.
Meillä on uusi ruokapöytä, josta olen jonkin aikaa haaveillut. Mielessäni oli tumma antiikkinen lakkapintainen pöytä. Tila meillä on kuitenkin niin rajallinen, että riittävän pientä pöytää oli lähes mahdoton löytää. Näissä hinnat taas olivat jo niin korkeaa luokkaa, että luovuin toistaiseksi ajatuksesta. Niinpä meille tulikin käsittelemätön mäntypöytä, jonka loppusilausta pohditaan parhaillaan. Olisiko lakka-, maali vai vahapinta paras? Ihan varma en ole vielä siitäkään, millä värillä tai sävyllä käsittely tehdään.
Pientä juhlistamista pyhien kunniaksi. Kattaus ja koristeet ovat hyvin minimaaliset. Puupöydän kanssa tuoreet tulppaanit kirkkaassa klassikkovaasissa riittävät vallan hyvin aikuiseen makuun.
Sivupöytä on todella kätevä etenkin silloin, kun ruokapöytä ei ole mitenkään järisyttävän suurikokoinen. Siirrämme usein kukat pois pöydältä ruokailun ajaksi, jotta keskustelun aikana näkisi paremmin. Laitankin seuraavaksi kuvan pääsiäiskattauksesta, miten juhlimme tänä vuonna. Ote on ollut hyvin rento, sillä olen ollut kovassa flunssassa tämän viikon. Tällä välin kätevä mies on vaihtanut verhot, koonnut uuden pöydän ja hakenut vielä ruokakassit.
Nyt nautitaan, rentoa ja mukavaa pääsiäistä!
