Jos minulta kysytään, niin olen henkeen ja vereen kaupunkilaistyttö. En laita yhtään pahakseni, jos vietämme juhannuksen kotona kaupungissa. Päinvastoin, nautin suunnattomasti rauhallisista kaduista ja yksinäisistä kävelyretkistä keskustan tuntumaan. Olemme päätyneet viettämään juhannusta kotona jo monta vuotta sitten. Syynä oli yksinkertaisesti se, että pitkäksi venyvät automatkat kahden pienen natiaisen kanssa eivät oikein innostaneet meitä. Nuoremman lapsen syntymäpäiväkin sattuu juuri juhannusviikolle, joten olemme päättäneet ottaa kaupunkijuhannuksesta kaiken ilon irti.
Perinteisesti tytön syntymäpäivää on juhlittu viikonloppuna, jos meistä toinen on töissä. Hyvin usein olemme viettäneet päivää leikkipuistossa, käyneet syömässä jossain ja siirtyneet sitten Linnanmäelle huvittelemaan. Kaikinpuolin siis hauska päivä koko perheelle. Päivän ohjelmaan ei ole sää koskaan vaikuttanut, vaan mahtipontiset ukkospilvet ovat tuoneet sopivasti draamaa. Tänään olimme Lauttasaaressa kuvaamassa vaahtopäisiä aaltoja ja meillä oli todella hauskaa!
Kaupunkijuhannus on helppo, rauhallinen ja rento – perheen yhteistä aikaa. Kaupat ja palvelut ovat tarvittaessa lähellä (uskokaa tai älkää, ensiapu on ihan kätevä pienten kanssa) ja lapsilla on kavereitakin pihapiirissä. Kaikesta helppoudesta ja mukavuudesta huolimatta jään silti aina kaipaamaan sitä jotain, mitä lapsuuteni kesämuistossa elää. Tuoreen saunavihdan tuoksua, ukki pilkkomassa puita, mummon muurikkaletut, savun tuoksu ja viileät pulahdukset järveen.
Perinteiseen keskikesän juhlaan kuuluu tuore saunavihta, saunan lämmitys ja rentoa illanviettoa. Lapset painuivat jo katsomaan lastenelokuvaa tabletille peiton alle ja aikuiset rentoutuvat viileässä kesäillassa. Nimittäin sehän ei ole juhannus eikä mikään, jos ulkona ei inise hyttyset ja pieni sade piinaa tuoretta nurmea. Ensi vuonna voisi ehkä kuitenkin suunnata lämpimälle rantalomalle? Sen verran tuo toukokuun hellerintama jätti ikävän pintaan.
Hyvää juhannusta!
