♥
Ensi viikolla vietetään ystävänpäivää.
Ystävät hädässä tunnistetaan. Niinhän se vanha sanonta menee?
Omassa elämässä tätä asiaa ollaan todistettu monessa käänteessä. Elämätilanteiden myötä ystävät on kaikonneet, jääneet ja syystä tai toisesta jääneet pois elämästä. Se on surullista. Onko elämä niin muuttuvaa, että ystävyys kuihtuu pois ja loppuu kuin seinään. Joskus ystävyyden loppuminen voi olla helpotus, joskus taas tuskallista. On totta, että elämäntilanteet vievät eri suuntiin, mutta milloin ja mistä tosiystävän tunnistaa?
Tällä viikolla ystäviä on käynyt kylässä ja on ollut ihanaa pitkästä aikaa vaihtaa kuulumisia ilman kiirettä ja hoppuilua.Tytär on ollut aivan innoissaan, kun vieraita on käynyt kylässä!
Pikkuisen riemu syntyy pienistä asioista ja on niin mukaansa tempaavaa.
Totesin tänään miehelleni, että keittiön saarekkeesta on ollut tähän asti pelkkää iloa ja näin se tuntuu jatkuvan. Tarjottavat saa katettua tosi kätevästi viereen ja pöydässä on tilaa syödä ja seurustella paremmin. Ruokia voi myös helpommin täydentää ja korjata kylmään, kun ei tarvitse kurotella vieraiden ylitse!
Mukavia kahvihetkiä rakkaiden parissa toivottelen teille ja hyvää viikonloppua!
♥
Minttu
Mukavaa viikonloppua!
Kiitos samoin 🙂
Kauniita kuvia ja ihania herkkuja kahvipöydässä <3
Itselläni on moni ystävistä jäänyt avokin ja mun suhteen alettua 8-vuotta sitten. Monet lapsuuden ystävät ovat muuttaneet toiselle paikkakunnalle ja yhteyden pitokin on melkein kokonaan loppunut. Muutama ystävä asustelee yhä samassa kaupungissa, mutta joita tulee nähtyä harvemmin. Tällä hetkellä avokki hoitaa myös ystävän osan <3 vanhemiten on hankala saada enää ns. sydänystäviä. Olen oppinut omista virheistä ainakin sen, että ystävistä pitää pitää kiinni!
Kiitos <3
Hyvin tutulta kuulostaa. Itsellekin mies on ollut alusta asti todella hyvä ystävä, sielunkumppani.
Onpa herkullisen näköinen kattaus! Tulee ihan vesi kielelle! 🙂
Mukavaa kuulla, että saareke on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi! Itse olen todennut ihan saman ja en siitä luopuisi enää. Erityisesti juuri juhlakattauksissa saareke on ollut korvaamaton. 🙂
Ja ihan totta tuo, mitä kirjoitit ystävistä. <3
Kiitos 🙂
Vaikka keittiö on ollut vasta muutaman kuukauden käytössä, niin siltikin ihmettelen, että miten me pärjättiin vanhalla kokoonpanolla. 😀 On tämä remontti vaan ollut niin huippujuttu, että onnellisena nautin uudesta kokkaupisteestä. 🙂
Voiko kuvia koskaan olla liikaa? Ei 😉 Ihania katseltavia!!
"Elämä on kuin sipuli: kuorit sitä kerros kerrokselta ja välillä itket."
Hyvin kirjoitit ystävistä ja ystävyydestä.
Omat tosiystävät tunnen siitä, että heille ei tarvitse koskaan selitellä, vaikka olisi ollut pidempikin tauko yhteydenpidossa. Ystävyys tuntuu silti aina luontevalta.
Tosi hyvin kuvailtu, juuri näin se menee. 🙂
Tosiystävät on kyllä kullanarvoisia. <3
Ihania kuvia ja se mitä kirjoitit ystävistä on niin totta!
Meillä keittiömyyjä aikoinaan hieman munasi saarekkeen kanssa (väärän kokoinen alusta) ja ruokapöydän kanssa on hieman ahdasta, mutta en sitä kyllä silti antaisi kokonaan pois! On kyllä niin mahtavan kätevä!
Kiitos 🙂
Jälkikäteen ajateltuna meille olisi mahtunut hiukan syvempi pöytälevy, minkä alle olisi sitten saanut muutaman baarijakkaran esim. aamupalan syömistä varten..
Kiva ja kaunis blogi, liityin lukijaksesi,
katselisin mielelläni kuvia vähän suurempana, mutta
liekö joku tekninen juttu, että ovat pikkuisen pienehköjä
tällaiselle huononäköiselle 🙂
ihania kattauksia ja kaunis koti !
Hei Tuisku ja tervetuloa mukaan!
Kuvia saa klikkaamalla suuremmiksi, mutta voin jatkossa yrittää muistaa muokata niitä hiukan suuremmiksi.
Kiitos kommentistasi! 🙂