Auringonsäteitä, kirpeitä aamuja, raikkaita sateita, neuleita, lasten hymyjä…
Syyskuu merkitsee minulle uuden alkua. Syksy on aina ollut jollain tapaa uuden alkamista; koulut ja työt jatkuvat lomien jälkeen, laatikoista otetaan esille taas lämpöisiä neuleita ja alkaa valmistautuminen talveen.
Syyskuu sai aivan erityisen merkityksen 4 vuotta sitten, kun esikoistyttäremme syntyi. Paljon on tapahtunut siinä välissä, mutta joka vuosi palaan ensimmäiseen vauvavauoteen ja syksyyn tähän aikaa vuodesta.
Se pienen ihmisen, uuden elämänalun ihmeellisyys ja meitä kohdannut suuri onni valtaa sydämen yhä uudelleen.
Vaikka isosiskosta puhutaan paljon, niin
äidin pieni silmäterä on myös pikkusisko. Lapsia ei voi laittaa
tärkeysjärjestykseen ja se tuntuukin olevan äitiydessä ja vanhemmuudessa
joskus hankalaa. Miten puolittaa oma huomio ja panostus kaikkeen tasan
molempien kesken? Molemmat pikkuiset ovat niin tärkeitä ja ainutlaatuisia. <3
äidin pieni silmäterä on myös pikkusisko. Lapsia ei voi laittaa
tärkeysjärjestykseen ja se tuntuukin olevan äitiydessä ja vanhemmuudessa
joskus hankalaa. Miten puolittaa oma huomio ja panostus kaikkeen tasan
molempien kesken? Molemmat pikkuiset ovat niin tärkeitä ja ainutlaatuisia. <3
Pidetään huolta pikkuisistamme! <3
♥ Mia
Oi miten ihana teksti ja kuvat <3 Kaunista päivää sinulle! 🙂
Kiitos <3
Ihanasti kirjoitettu! <3
<3 <3
<3 ihana teksti
<3 <3
Niin kaunis ja sydäntä ja mieltä lämmittävä postaus <3
Kiitos <3