Linnut visertävät, aurinko paistaa ja ulkona on jo vihertynyt puut ja pensaat. Tuuli on ajoin viileähkö, mutta kyllä se kesältä alkaa jo maistua. Niin kliseiseltä kuin kuulostaakin, niin meillä eletään nyt kevään kiireisintä viikkoa. Haikein mielin. Tämä viikko on mennyt kuin udussa ja nyt tahtoisin, että aika seisahtuisi hetkeksi. Olen yrittänyt elää joka hetken täysillä ja imeä muistoja, kuvata kaikkea ja keskittyä lapsiin. Huomenna ajamme viimeistä kertaa eskariin ja suljemme oven viimeistä kertaa. Yksi osa tai ajanjakso elämästämme loppuu. Tuttu ja turvallinen ympäristö, jossa lapsemme ovat syntyneet ja kasvaneet jää nyt taakse. Tuntuu väkisinkin haikealta. Siitä on noin vuosi, kun myimme samalta seudulta kotimme ja on aika irroittautua kokonaan.
Käytiin ostamassa opettajille kukkia ja nyt mietin, miten pakkaisin kukat kestävästi ja kuitenkin nätisti. Tyttö tykkäsi keltaisesta ja itse valitsi sopivat. Lisäksi muistamme opettajia pienellä lahjalla, mikä toivottavasti on edes pikkuisen mieluinen. Melko pitkään mietin, että mikä olisi järkevä ja samalla kohtuullinen muistaminen. Mintun blogissa olikin kiva ja ajankohtainen postaus aiheesta, käyhän kurkkaamassa jos on vielä lahja hankkimatta!
Lisäksi ajateltiin tehdä tyttären kanssa vielä kortit, joissa on parhaimpia muistoja lyhyesti. Tämä on tytölle todella tärkeää ja on aika koskettavaa seurata vierestä sitä intoa ja samalla haikeutta. Äidin roolissa on välillä tunteet niin pinnassa, että nenäliinat on hyvä olla mukana. Huomenna viimeinen aamu, jännittää.
Kauniin paketin olet opettajille ostanut 🙂 Mun pitäis huomenna käydä jotain hakemassa :)!!
Kiitos S <3 Opettajat ilahtuvat kun muistetaan. Itsellekin tulee kyllä niin hyvä mieli, kun saa antaa pienen kiitoksen vuodesta.