Vietätkö sähkötöntä päivää?


Kestävä kehitys, Kulutus, Lifestyle / maanantai, maaliskuu 25th, 2019

Yksi vanhemmuuden kohokohdista on se, kun tajuaa kuinka fiksuja omat lapset ovatkaan. Se, kun he ovat pohtineet jotain elämän pientäsuurta asiaa ja ovat tehneet hyvän oivalluksen, olkoon sitten aihe mikä tahansa. Ekologisuus ja ympäristöarvot ovat aika suurelta osin ohjanneet lastemme kasvatusta ja olen yrittänyt omalta osaltani painottaa tietynlaisia valintoja ja ohjenuoria kestävämmän  kehityksen ja ympäristön puolesta. Lapset eivät pieninä ymmärrä näitä termejä, vaikka suurista ja tärkeistä asioista puhutaan kotona lähes päivittäin. Pelkkä puhe ei kuitenkaan riitä, vaan oma esimerkki toimii raudanlujana suunnan näyttäjänä.

Yksi meidän perheen kiivaita puheenaiheita ovat olleet laitteiden käyttö ja niihin liittyvät aikarajoitukset. Jo heti aluksi tahdon ilmaista, miten sana rajoitus särähtää heti korvaani. En usko kovin paljon lapsen rajoittamiseen. Uskon kyllä selkeisiin ja tiukkoihin rajoihin, mutten liialliseen rajoittamiseen. Tottakai rajat asettavat lapselle liikkumavaran, mutta vertaan tätä nyt seuraavaan asiaan: en rajoita ulkona leikkimistä vain tuntiin, vaan kyllä ulkona saa olla pidempäänkin. Eri asia on sitten, mihin aikaa lapsemme siellä ulkona leikkii ja minkä ikäisenä. Rajanveto tulee siis näihin puitteisiin. Lapsen on hyvä oppia jo pienenä, että elämässä on aina joitain noudatettavia normeja, lakeja, sääntöjä ja asioita, jotka väkisinkin vaikuttavat elämäämme ja arkeen. On kuitenkin toinen asia, miten paljon sääntöjä ja säännösteltyä elämää itse luo. Missä kohtaa menee jo överiksi?

Laitteiden käyttö on tietysti sellainen asia, jota vanhempana on hyvä ja tärkeääkin valvoa. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän perinteiset leikit väistyvät ja tilalle tulevat “nykyajan” ajanvietteet, kuten tabletit ja älypuhelimet. Jos pohtii omaa lapsuutta, niin hyvin oli erilaista. Itselleni tärkein oivallus on tullut siinä, että tietyissä puitteissa voi toimia haluamallaan tavalla, kun eräät asiat täyttyvät. Kun tietokoneaikaa rajoitettiin, siitä tuli entistä tiukempi aihe. Eräänä päivänä asetin ehdon, että tietokoneella saa pelata vanhempien hyväksymiä pelejä tai sovelluksia niin paljon kuin haluaa, kun kaksi asiaa täyttyvät: tunti ulkoilua sekä tunti leikkimistä, lautapeliä tai vastaavaa, esim. palapelin tekoa. Suurin osa “ongelmista” hävisi välittömästi. Vanhempina asetimme tietyn rajan ja lapset innostuivat leikkimään entistä enemmän. Tällä haluan ilmaista sen, miten sääntöjä voi venyttää ja silloin voi käydä niin, ettei ne itseasiassa venykään. Meillä toimii tämä systeemi todella hyvin ja lapset tekevät niin paljon muutakin – laitteet ovat enää osa elämää. Pyrimme myös yhdessä pelaamaan ja tekemään asioita, jolloin vanhempien somettaminen ja bloggaaminen jäävät pakostikin vähemmälle.

 

Emme voi nähdä tulevaisuuteen, mutta voimme vaikuttaa nykyhetkeen ja tulevien sukupolvien asenteisiin omalla kasvatustavalla. On tärkeää tunnistaa omat arvot ja se, mihin uskoo. Silloin on helpoin tapa antaa lapselle tietoa, jonka itsekin hyväksyy. Omille lapsille pyrin antamaan luotettavaa tietoa ja kykyä kyseenalaistamaan itse epäloogisuudet. On tärkeää oppia ajattelemaan itse, suodattamaan tietoa ja ymmärtämään, että kaikki ei ole maailmassa mustavalkoista ja ymmärtää, että näkemykset ja mielipiteet eroavat toisistaan, vaikka lopputulos tai päämäärä olisi yhteinen. Elämä laajenee entisestään, kun ymmärtää ja hyväksyy monimuotoisuuden ja oppii itse soveltamaan tietoa elämään ja kaikkeen, mitä se tuo tullessaan.

 

Lastemme koulussa vietetään pian sähkötöntä päivää ja tämä on minusta loistava idea. Mikä onkaan parempi tapa opettaa lapsille, kuin käytännön esimerkillä? Sähköntuotantoon kuluu valtavasti energiaa ja se näkyy myös kuluttajan kukkarossa. Kun asiaa pohtii, niin huomaan että usein tulee sanottua “älkää jättäkö valoja päälle” tai “sammuttakaa laitteet, jos ette käytä” ettei turhaa kuluta. Tämä on hyvä tapa muistaa, miten riippuvaisia olemme sähköstä ja sähköllä toimivista laitteista. Tätä postausta varten tarvitsin useamman johdon ja laitteen. Tarkalleen ottaen kolme johtoa, joista yksi oli laturi ja kaksi tiedonsiirtoa varten. Laitteita oli myös kolme, joten energiaa vie myös blogin kirjoittaminen.

Tekniikka on ihmeellistä ja addiktoivaa, miten onnistuisi sähkötön päivä kotona tai töissä?